Draama ei meiltä lopu

Taas on mennyt pitkä aika, et olen saanut kirjoitetuksi, mut uskon teidän ymmärtävän ennen ku pääsette tekstissä edes loppuun saakka. Tämä kuukausi on ollut yhtä kaaosta! Jossain vaiheessa tuntui, et sekoan ja koko pupushow leviää käsiin ihan totaalisesti.

Ensinnäkin, Miinan oltua meillä kaks viikkoa, se alkoi rakentaa pesää. Säikähdin tietysti, koska hänhän on vasta 5 kk! Itkin ihan kauheesti, koska pelkäsin Miinan puolesta enkä tietenkään vois antaa sellaista kania eteenpäin. Toisaalta en myöskään jaksais nyt poikasia, kun en pärjännyt näidenkään kahden ylimääräisen kanssa. No, seuraavana päivänä soitin edelliselle omistajalle ja hän vakuutti, ettei tiineys ole mitenkään mahdollista. Olin huojentunut, koska itsestäni olin ihan varma, et meillä vahinko ei ollut sattunut. Ihmettelin, et ompa erikoinen valeraskaus ja noin nuorella, mut jos ei kerran tiineys ole mitenkään mahdollista niin voin luovuttaa hänet eteenpäin. Otin pesän pois eikä tehnyt sitä enää uudestaan. Hän vaikutti kuitenkin sen verran stressaantuneelta, et olis parempi päästä nopeasti lopulliseen päämäärään.

Akun merkkaama häkki menossa pesuun

Miina ja Noki oli meillä lopulta kolme viikkoa. Aluksi oli puhe vain viikosta ja mulla meni hermo siihen, et äiti perui aina tulonsa. Meillä ei ollut häkkejä tarpeeks eikä todellakaan tarpeeks tilaa pitää kaikkia vapaana. Pelkästään yläkerrassa oli kaks urosta jotka ei voinut sietää toistensa hajuja, vaikka olivat eri huoneissa. Aku oli tosi vihainen koko ajan, merkkaili ihan joka paikkaa ja lisäks oli tytöt jotka piti pitää erillään toisistaan ja varsinkin pojista. Niinpä varmasti ymmärrätte, et katastrofin ainekset oli katettu ja lopulta vein heidät itse uuteen kotiin. Tietysti infosin uutta omistajaa Miinan tilasta.

Perjantaina sain huonoja uutisia. Miina oli synnyttänyt yöllä/aamulla. Vain yks poikanen löytyi ja sekin kuolleena. Mut mikä tärkeintä, Miina voi olosuhteisiin nähden hyvin. Pesää hän ei ollut tehnyt uudestaan. Ainoastaan torstaina illalla oli alkanut nyppiä hirveesti karvaa. Raukka on ollut ihan sekaisin eikä tiennyt mitä tehdä. Poikanen oli varmaan kylmettynyt kuoliaaksi, koska ei ollut kunnollista pesää ympärillä tai muita poikasia. Miinan täytyy olla todella stressaantunut enkä enää yhtään ihmettele sen arkuutta. Hänen kohdallaan kaikki meni väärin, koska ei tiedetty sen todellista tilannetta. Todennäköisesti astuminen on tapahtunut 19.marraskuuta eli vain viis päivää ennen meille tuloa. Tapaus jää arvoitukseksi, koska edellinenkään omistaja ei osaa selittää tapahtunutta. Nyt Miina saa vihdoinkin olla rauhassa ja alkaa palautua.

Toiseksi, mulla on epäilykseni, et myös Nasu olis tiine. Kuten sanoin, meillä ei ollut häkkejä tarpeeks, joten Noki asui sellasessa lehtikompostoreista rakennetussa aitauksessa viereisessä huoneessa. Akua ei vois sellaseen laittaa, mut Noki pysyi siellä ihan hyvin. Lisäksi kahden huoneen välillä oli portti, et jos Noki kuitenkin karkais aitauksesta niin ei pääsis silti viereiseen huoneeseen. Ovea oli pakko pitää auki, koska siitä toisesta huoneesta olis tullut muuten ihan hirveen kylmä. No, yks kerta kuunneltiin alakerrassa, et mitä ylhäällä tapahtuu ja kun mies meni katsomaan: Noki oli kuulemma Millin ja Nasun luona! Tämäkin jää mulle täysin arvoitukseksi, et miten ihmeessä näin pääsi tapahtumaan!? Sen on täytynyt ylittää kaks aitaa, eikä ollut tehnyt sitä kertaakaan aiemmin tai sen jälkeen. Ovi meni kiinni eikä kiinnostanut, vaikka toiseen huoneeseen tulis jääkausi.

Ahdistaa ihan ku ajattelenkin noita aikoja! Elämä meillä on rauhoittunut ihan täydellisesti näiden kahden lähdettyä. Aku on taas entinen ihana itsensä ja tilanne on muutenkin paljon hallitumpi. Aku menee muuten leikkaukseen 24.1. Jännittää!

Yhdestä asiasta olen tosi onnellinen: Millistä ja Nasusta on tullut todella hyvät ystävät! Vaikka Nasu nyt olis tiine niin poikaset on taas ihan tervetulleita. Tuskin se montaa tekee ja ollaan jo mietitty, et kuinka söpöjä niistä tulis :) Tosin Nasun kannalta olis parempi, ettei olis tiine, koska se on kuitenkin jo 3 v. ja liian lihava. Nasu on kyl kerran aiemmin saanut jo poikaset joten ei olis kuitenkaan ensisynnyttäjä. Mut ei se välttämättä edes ole tiine. Tänään olis 20.päivä ja on vaan kaivellut vähän enemmän, mut ei esim. kannellut heinää tms.

Millistä olen aika varma, ettei ole tiine, koska vaikka oli silloin Nasun kanssa yhtä aikaa vapaana niin sen käytös ei ole mitenkään muuttunut. Lisäks Milli oli mennyt piiloon ja Noki oli piirittänyt vain Nasua, koska se oli helpommin liehiteltävissä :) Ja onneks näin, koska Milli ei todellakaan saa tulla tiineeks noin nuorena! Nasun tilanteesta pidän teitä ajan tasalla. Pian se selviää ja viimeistään 3.1. olis laskettu aika. Ainakin me osataan jo hoitaa poikasia ja äitiä, et sen suhteen ei ole paniikkia. Let's see :)

kauralyhde

Meidän vanha ja tasainen pari,
joka ei tuota enää mitään ongelmia <3

ulkoilemassa

Noki ja Miina

Noki

Arvatkaa mitä!? Me otettiin taas kaks uutta pupua!!! Ei kai :D Näppärimmät varmaan arvaskin jo otsikosta ja kuvasta, et oma kasvattimme Noki on meillä. Tällä kertaa oikein tyttöystävineen päivineen. Mut vain viikon. Eivätkä he siis asu yhdessä, kun Nokia ei ole vielä voitu leikata. Pian sekin aika koittaa ja sit on morsian jo valmiina.

Nokin ja Miinan entisen omistajan miehelle tuli paha allergia ja siks joutuivat heistä pitkin hampain luopumaan. Olen luvannut meidän kasvateille ikuisen palautustakuun ja varsinkin tällaisissa tapauksissa se on ihan perusteltua käyttää kyseistä oikeutta. Heistäkin tiedän, et olivat yrittäneet jo kaikkensa ja sen verran eläinrakkaita ovat, et oikein harmittaa heidän puolesta.

Pupujen kannalta on tosi harmi, et joutuvat vaihtamaan kotia, mut onneks ovat vielä nuoria. Ja siinä mielessä asiat meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, koska multa oli just kysytty, et onko vielä pupuja myytävänä. Silloin ei enää ollut, kun olin just Liakunkin ottanut pois myynnistä, mut heti kun kuuli näistä niin oli innokas ottamaan molemmat.

Miina

On kyllä ihanaa nähdä Nokia! En tiedä miten hyvin kani muistaa, mut tuntuu, et hän on meillä taas kuin kotonaan. Miina puolestaan on tosi arka. Jotkut on muutenkin sellasia luonteeltaan, et kestää jonkin aikaa saada luottamus. Sen jälkeen on varmasti erittäin uskollinen ystävä! Senkin takia on hyvä, et pääsevät nopeasti uuteen kotiin niin Miina ei ehdi liikaa tottua oloonsa meillä kunnes taas vaihtuu ihmiset ja ympäristö. Siihen asti me saadaan nauttia heistä...eikä välttämättä anneta enää pois ;) Vaikka totta puhuen, heitä odottaa malttamattomana hyvä ja kokenut koti <3

Uusi laumajako

Piti oikein katsoa, et mitä olen viimeks kirjoittanut, kun siitä on taas vierähtänyt niin pitkä aika. Asiat on muuttunut tosi nopeasti ja viimeiset viikot olen hartaasti miettinyt uusia siirtoja Nasun suhteen. Iitaa ja Eetua en vois missään nimessä ikinä erottaa toisistaan. Huli, Hasuli ja Iineskin ovat niin hyviä ystäviä, et haluaisin antaa niiden olla yhdessä. Akua ei vielä voi laittaa kenenkään kanssa, mut joku kaveri Nasulle oli kuitenkin saatava!

Oivalsin ehkä, et mikä Nasun ja tyttöjen yhdistämisessä oikein jumitti. Oli pieni virhesiirto yrittää yhdistää häntä kolmen tytön kanssa, kun hän ei muutenkaan ollut tottunut muihin pupuihin. Edellisessä kodissa hän asui pojan kanssa, mut heillä oli väliseinä joten ei ole ilmeisesti koskaan asunut kenenkään kanssa ihan näin lähikontaktissa. Tajusin siis, et mun täytyy ensin yrittää saada häntä luottamaan ylipäätään muihin pupuihin. Silloin olis parempi, et yhdistäisin hänet ensin vain yhden pupun kanssa. Mut kenen? Kuten aina, Iita ratkaisi taas tilanteen. Yhtäkkiä hän ei enää tullutkaan toimeen Millin kanssa ja siksi uusi yhdistämissuunnitelma oli Nasu ja Milli!

Olin huomannut hetken aikaa, et Iita oli härnännyt Milliä, vaikka ei tehnyt sille mitään pahempaa. Iitalla on muutenkin ollut välillä vaikeuksia hyväksyä edes omia poikasiaan, koska taitaa olla mustasukkainen Eetusta. Niinpä, kerran kun tulin koulusta, Millillä oli silmäkulma auki enkä tiedä mitä oli tapahtunut. Joka tapauksessa, en uskaltanut jättää häntä enää äitinsä kanssa. Mies sanoi, et aidat oli kaadettu sängyn ympäriltä joten Milli on voinut satuttaa itsensä niihinkin. Ei haluttu kuitenkaan ottaa enää riskiä ja päätettiin koittaa yhdistää näitä tyttösiä keskenään.

Tällä hetkellä Milli ja Nasu ovat tosi hyviä ystäviä. Miten onnistuimme? Kiitos kuuluu kokonaan siskolle ja hänen lapsilleen! Sisko nimittäin kutsui mut ja nämä kaksi pupua heidän luokseen viikonlopuksi. Pitkän ajomatkan tuoma stressi ja vieras ympäristö oli suuressa osassa siinä, et saatiin tytöt tukeutumaan toisiinsa. Pysyin koko viikonlopun ihan tahallani vähän etäämmällä, kun siskon poika innoissaan ylläpiti heille täyshoitolaa ja kaikenlaisia juhlia. Aiemmin olin viikon verran vaihtanut tyttöjä häkeissä päittän, et tottuisivat toistensa hajuihin, mut heti kun yritin yhdistää heitä kotona vieraalla maaperällä niin Nasu juoksi Milliä karkuun peloissaan. Milli olis kyllä hyväksynyt Nasun ja läheisyydenkipeänä työnsi päätänsä sen leuan alle. Kyläreissu tuli siis tavallaan täydelliseen saumaan, koska nyt Nasukin on tykästynyt Milliin ja ovat molemmat jo ihan täysin hyväksyneet toisensa <3

Liaku kävi ulkoilemassa.
Oli vähän märkää,
joten iskän piti käyttää
sen jälkeen pesulla :)

Päätin myös, et koska Liaku oli yksinäinen niin laitoin tytöt hänen kanssaan samaan huoneeseen. Tietysti ovat eri häkeissä ja ulkoilutan heitä eri aikaan, mut silti heistä on hänelle jo paljon iloa. Aluks Liaku sekos ihan täysin, mut aikaa myöten varmasti tottuu ja pian hänet saakin jo leikata. Häkit on sen verran yhdessä, et pystyvät haistelemaan toisiaan, koska toivon, et loppujen lopuksi Nasusta, Millistä ja Liakusta tulis yks lauma. Jos oikein hyvin käy niin kaikkein paras olis, et saisin yhdistettyä tämän kolmikon vielä myöhemmin ulkosiskosten kanssa, mut sen suhteen en ole liian toiveikas.

Nyt täytyy vaan olla tosi varovainen, ettei Liaku pääse vahingossakaan astumaan tyttöjä, varsinkaan Milliä. Tänään meinas jo käydä hullusti, kun tytöt oli vapaana ja Liaku sai itse häkin oven auki, mut mun mielestä oltiin heti paikalla eikä mitään ehtinyt tapahtua. Toivottavasti! Sen jälkeen parannettiin Liakun häkin lukitusta.

Ainoa huono puoli Nasun ja Millin yhdistelmässä on se, et Milli on vielä pieni ja hänellä tarvitsee olla jatkuvasti ruokaa tarjolla kun taas Nasun tarttis ennemminkin laihtua. Nasu onkin jo laihtunut jonkin verran. Ja kyllä kai se siitä, kun saa meillä kuitenkin paljon liikuntaa eikä Millilläkään enää kauan mene, et on täysi-ikäinen. Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä tosi tyytyväinen ja helpottunut, et tältä erää voi levätä yhdistämisistä. Oli se meille kaikille stressaavaa aikaa.

Nassero

Mission impossible

Ruoka yhdistää aina parhaiten

Tyttöjen yhdistäminen onkin ollut vielä haastavampaa mitä odotin. Tuntuu, et näin pitkä prosessi ei sovi ollenkaan mun luonteelle, kun en jaksais odottaa. Kyllähän mä sen tiesin, et voi olla vaikeeta eivätkä välttämättä koskaan tule toimeen. Siihen nähden kaikki on mennyt paremmin ku oletetusti! Silti alkaa välillä olla keinot vähissä. En mäkään siis välttämättä suosittelis samaa kenellekään. Täytyy olla paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Olen täällä kuuluttanut, et tykkään kaneissa niiden haasteellisuudesta, mut se palkinto saattaa tulla joskus vasta todella pitkän ajan jälkeen. Tää onkin siis tavallaan hyvää harjoitusta kehittää kärsivällisyyttä.

Olen nyt siis viimeiset pari viikkoa viettänyt tiiviisti aikaa tyttöjen kanssa. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, et kanit on kylläkin samassa tilassa toisiaan suuresti vahingoittamatta, mut ei ne mitään ylimpiä ystäviä ole. Iineksen kanssa Nasu (luppis) tulee kaikkein parhaiten toimeen. Kerron sit tarkemmin, et miten suoritin yhdistämisen, jos koko operaatio loppujen lopuks onnistuu. Olenhan täällä yrittänyt samalla jakaa tietoa muillekin oman kokemuksen kautta. Juhlin vasta sitten, kun kaikki puput löllöttävät vierekkäin.

Tätä se on ihan parhaimmillaan.
Tapahtunut vain kerran mun nähden ja
silloin ne oli päivän sisällä, et pystyin
seuraamaan toimintaa.

Vaikeinta kaikessa on, et luppis on ihan jopa raivostuttavan arka. Tiedän, onhan se ihan ymmärrettävää, mut se koettelee taas mun kärsivällisyyttä. Toisaalta arkuus on tavallaan myös ihan perusteltua, koska noista meidän siskoksista ei ota selvää hullukaan. Uskoisitteko muuten, et täyttivät jo puol vuotta!? Joka tapauksessa, välillä ne käy nuolemassa ja välillä ajaa Nasun pois. Ehkä Nasukaan ei ota niistä selvää, et ovatko ystäviä vai ei ja se vaan lisää sen arkuutta. Nasu ähöttää melkein koko ajan vaan yhdessä nurkassa ja joskus siskoksetkin ajaa sen sinne. Neuvoja saa siis mielellään antaa! Onneks siskoksilla pitäis olla jo pahin hormonihirviökausi ohi ja alkavat rauhoittua.

Jotenkin on kyl hirveen söpöäkin, et siskokset ovat oppineet niin täysin toistensa tavoille. Keskenään ne saattaa välillä olla ylimmät ystävät ja välillä kiukutella ilman, et ketään on moksiskaan. Ja olipa ne kuinka vieraalla maaperällä tahansa niin liittoutuvat aina keskenään. Nasu tulee sopimaan oikein hyvin joukkoon, jos vaan oppii siskosten tavoille. Hyvältä näyttää siinäkin mielessä, et on onneks alistuvaista tyyppiä. Tän yhdistämisen aikana olen oppinut tuntemaan tyttöjä taas paremmin ja side heihin on vahvistunut. Ne on kuitenkin ollut kanilassa vähän eristyksissä meistä.

Toivoisin senkin takia tän projektin olevan jo ohi, koska nyt siis olen viettänyt paljon aikaa tyttöjen kanssa. Sen takia mulla on erityisen huono omatunto siitä, et Aku on joutunut olemaan enemmän yksin. Varsinkin, kun sille ei voi vielä laittaa kaveria, joten on ajoittain tosi yksinäistä. Akun kanssa pitäis ehdottomasti alkaa harrastaa esteitä, koska se on oppinut nyt hyppäämään 90 cm korkean aidan yli! Mun mielestä se on tosi paljon noin pienelle kanille eikä meillä ketään muu kykene samanlaisiin suorituksiin. Alla on siitä videokin, kuinka oppi karkaamaan aitauksesta.

Harmi vaan, et siinä taiteillessa mursi vasemman takajalan "pikkurillin" ja nyt se sojottaa ihan sivulle. Sille ei varmaan voi oikein tehdä mitään? On liian pieni leikkaukseen/nukutukseen ja siteen repis luultavasti aina pois. Lisäks, koska se ei häntä näytä haittaavan millään tavalla niin ei tehty sille mitään. Ei edes heti huomattu sitä. Se oli kuitenkin viimeinen tikki ja otin Akun pois myynnistä, koska oltiin muutenkin harkittu sen pitämistä. Nyt on sitten kaikki puput myyty tällä erää.

Aku on jotenkin tosi eläväinen tapaus. Sen takia sillä on uusi lempinimi Liaku. Se tulee siitä, et se liakuu eli "riehuu" niin paljon. Juoksee aina täysillä ympäriinsä ja virtaa olis loputtomiin. Liaku sopii siis siinäkin mielessä: Li-Aku eli Litium Akku, meidän pieni Duracell-pupu :) Oli pakko suurentaa sen aitausta, koska se oli selkeästi sen eläväisyyteen ja seikkailunhaluun nähden liian pieni...ja jottei satuttais itseänsä enää pahemmin. Ollaan myös pidetty sitä paljon meidän kanssa ihan vapaana, koska on niin hyväkäytöksinen.

Käytiin muuten Liakun kanssa "näyttelyssä". Mulla oli koulussa tuote-esittely ja Aku oli mun "tuote", koska oli silloin vielä myynnissä. Kaikki tykkäs hänestä ja Aku oli jotenkin niin ylpeänä itsestään :D Mitäs muuta...Ramunesta tuli muuten Wilma ja on kuulemma hyvin sopeutunut, vaikka sielläkin yhdistettiin yhden tytön ja yhden uroksen kanssa. Iita, Eetu ja Milli on vihdoinkin taas lopettanut pissaamisen lattialle, vaikka papanaa kyl tulee paljon. Kyllä siinä kestikin kauan sisälle paluun jälkeen!

Laitan loppuun vielä kuvia, kun sain nyt syyslomalla sen laajennuksen valmiiks, josta viimeks puhuin. Kuvista ei näy, mut tonne yläkertaan ja lämpökoppiin viritettiin myös kivat tunnelmavalot ;) Tosin puput ei ole nyt kanilassa, koska yhdistämisen takia ne on vieraalla maaperällä eli saunalla.

Lattiataso ja kaksikerroksinen koppi on uudet.
Koppiin menee portaat, joissa on kaiteet.
Pissalaatikon vieressä näkyy pieni taso,
jolle hyppäävät ja siitä kyseiset portaat
lähtee ylös. Tason alla näkyy pieni kolo,
josta pääsevät jo aiemmin esiteltyihin
tiloihin.

Iines yläkerrassa

Madly in love

Virallinen nimi: NightMary's Ruby
Rotu: kääpiöluppa
Syntynyt: 22.06.2010
Väri: madagaskar viittakuvio
Sukupuoli: naaras

Päivitysväli on harventunut, mut kani-innostus ei ole laantunut. Päinvastoin! Ette ikinä arvaa!? Älkää kysykö miksi, mut meille tuli toissapäivänä yks kani lisää. Kontrolli petti aivan täysin! Olen nimittäin viime aikoina ihastunut kääpiöluppiin ja kun kuulin, et tästä läheltä sellainen annetaan pois, en voinut olla kysymättä asiasta enemmän. Virheliike tapahtui jo siinä kohtaa, koska kuvan nähtyäni olin jo ihan myyty. Sitä paitsi tykkään hirveästi madagaskar väristä. Nyt hän on ollut meillä pari päivää ja viimeistään tähän mennessä mun sydämeni on aivan totaalisesti viety! 

Huli ja Hasuli - parhaat ystävät ja
pahimmat viholliset

Oikeastaan, kaikesta tästä voi osoittaa syyttävää sormea ihanaa naapuriamme kohtaan. Hän asiasta kertoi, vaikka tietää, et meillä on jo valmiiks ihan liikaa kaneja! Ei kai, ei olla kaduttu hänen ottamistaan hetkeäkään! Kaikki meni toisaalta hyvin, koska tämä entinen omistaja, joka ei häntä voinut enää pitää, halusi hänelle jo epätoivoisesti uuden kodin ennen talvea. Toivotaan, et sopeutuis meillä kanilan tyttöjen kanssa. Iitan kanssa on ihan turha edes yrittää ja haluaisin kuitenkin pysyä kahdessa laumassa. Joku voiskin nyt kertoa kokemuksia, et miten on yhdistänyt keskenään vieraat naaraat. Varsinkin, kun siskokset on nyt jossain ihmeen teini-iässä, koska välillä tapellaan ja välillä ollaan ylimmät ystävät.

Uusi tulokas taitaa olla vähän paksussa kunnossa, mut kyllä se siitä, kun pääsee muiden rytmiin mukaan. Meillä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet liikuntaan. Tunnetusti olen hiukan hullu vapauden perään ja sen takia kanilaankin on taas rakenteilla laajennus ;) Siitä vielä myöhemmin, kun on valmis (jos on sitä ikinä, kun keksin aina jotain uutta). Olen toisaalta ylpeä siitä, et varmasti vapaudesta johtuen, meidän kanit on kaikki hoikkia ja hyväkuntoisia - toisin ku minä itse.

Näin tällä kertaa, toinen tuli ja toinen lähti. Ramune nimittäin sai uuden hyvän kodin ja lähti perjantaina. Aku on vielä meillä, mut musta tuntuu, et mitä kauemmin on niin ei todellakaan pystytä hänestä enää luopumaan! On niin IHANA sydäntenvalloittaja hänkin <3 Enkä tainnut kertoa, et silloin kun Aku muutti poikamiesyksiöönsä niin Iita, Eetu ja Milli otettiin vihdoinkin sisälle. Sisäsiisteys oli taas unohtunut ja sen jälkeen on ollut aikamoista pissushowta, mut parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan. Uhkasin jo, et jos ei tällainen peli lopu niin saavat mennä takas ulos ja luppis tulee sisälle. Hän on hirveen siisti ja sopis paljon paremmin sisälle kuin nämä meidän hasulit. Siitä sit toinen äärettömän siisti Aku leikkaukseen muutaman kuukauden päästä ja luppiksen kaveriksi niin asia on ratkaistu X)

Akusta onkin tullut
ruskeasiamsoopeli perhonen

Milli

Pupujen iltapala (sisältö vaihtelee,
mut kuuluu osana iltarutiinia ja
osaavat odottaa sitä aina noin klo 21)

ETSINTÄKUULUTUS

Iita meillä ekaa päivää

Me ollaan nyt päätetty, et halutaan edes yrittää saada selville Iitan alkuperä. Tiedän, et on aika vaikea tehtävä, koska Iita on risteytys, ei ole tatuointeja ja lisäksi ostettu eläinkaupasta. Ei se silti varmaan ihan mahdotonta voi olla?

Eli, jos joku tätä blogia lukeva tietää vähänkin jotain asiasta, kertokoon sen mulle. Kuka on myynyt noin kesäkuussa 2012 syntyneen pienen madagaskar tytön Raisiossa sijaitsevan kauppakeskus Myllyn Faunattareen? Iitaa myytiin leijonanharjaskanina ja oli jouduttu erottamaan siskostaan, koska ei tullut sen kanssa toimeen. Olen erittäin kiitollinen kaikista vihjeistä! Yritän tavoittaa kyseistä ihmistä vain ja ainoastaan hyvässä mielessä, joten ei tarvitse pelätä. Haluan tietää Iitan äidistä, isästä, sisarusten määrästä, väreistä ja ihan kaikesta. Teen tämän, koska haluan saada tietoja jo poikastenkin sukutauluun ja myös silkasta uteliaisuudesta. Voisin kuvitella, et kasvattaja itsekin haluaa tietää mitä Iitalle kuuluu nykyään :)

Iita 3 kk

Näin jälkeen päin viisastuneena en suosittelisi ketään ostamaan kania eläinkaupasta tai myymään niitä sinne. Siihen on muutamakin hyvä syy ilman, että halveksun yhtään ihmisiä, jotka on niin tehnyt. Päinvastoin olen kuitenkin onnellinen, et meillä on Iita, vaikka se on eläinkaupasta. Ja eläinkaupat on hyvä asia, mut siellä ei pitäis myydä eläimiä vaan kaikkia muita oheistuotteita. Kaupungissa asuessa mulla oli ihan erilainen näkemys asioista ja aiheesta on olemassa vahvojakin mielipiteitä, joten ketään suututtamatta syyt ovat:

1. Kani saattaa viettää viikkoja tai jopa kuukausia pienessä lasikaapissa ilman minkäännäköistä vapautta ennen kuin joku sen ostaa.
2. Sen seurauksena kani ei ole tottunut normaaliin elämisen ääniin ja on hyvin arka uudessa kodissa eikä välttämättä ikinä palaudu "traumoistaan".
3. Eläinkaupassa kani ei totu käsittelyyn.
4. Se ei saa lainkaan tuoretta ruokaa.
5. Siellä ne ovat vain kauppatavaraa. Mitä tapahtuu kanille, joka ei mene kaupaksi? En tiedä.
6. Kanin alkuperästä ei välttämättä saa mitään tietoa. Mäkään en saanut edes Iitan tarkkaa syntymäpäivää.

On niitä syitä kai enemmänkin, mut en viitsi enää haukkua enempää. Eikä tämä kritiikki kohdistu vain Faunattareen vaan yleensäkin eläinkauppoihin. Toisaalta harmittaa, et Faunattaressa niitä ei olis voinut vähempää kiinnostaa, kun sanoin, et haluaisin tietää Iitasta enemmän. Sähköpostiin ei ole vastattu vaikka vuosi on jo kulunut eikä poikkeuksia lukuun ottamatta kukaan puhelimessakaan halunnut muistaa yhtään mitään. Onko siinä sit jotain hämärää vai kuinka, mut joka tapauksessa kyseistä Faunatarta ei enää ole.

Ramune is back

Tässä samalla etsintäkuulutan myös Ramunelle uutta kotia. Hän nimittäin palautui meille näin kolmen viikon jälkeen. Syy ei ole mikään salaisuus vaan yksinkertaisesti uusi omistaja ei pystynytkään häntä pitämään. Tai oikeastaan tarkemmin sanottuna: hän ei pystynytkään tarjoamaan Ramunelle vapautta niin paljon, kuin se sitä kaipaa. Tulipahan taas todistettua, et meiltä ei tosiaankaan lähde häkkikaneja. Jos ei muuten niin meidän kanit pitää siitä ainakin itse huolen. Ne on vauvasta saakka ollut meillä vapaana eikä siis ymmärrä häkin päälle yhtään mitään. Tällä uudella omistajalla meni hermot siihen kaltereiden ryskäämiseen ja kuulemma naapuritkin kerrostalossa oli valittanut metelistä. Näin siinä sit kävi, et Ramune on taas vapailla markkinoilla. Joka tapauksessa, hän lupasi tulla vaikka uusille omistajille todistamaan, ettei Ramussa itsessään ole mitään vikaa. Ennemminkin kehui siistiksi ja kiltiksi.

Ramune asuu nyt väliaikaisesti tällaisessa tilassa.

Akun poikamiesboksi. Myös hän etsii yhä uutta kotia.

Toisen ilo on toisen kaipuu

Viime viikolla lähti yhtäkkiä monta pupua. Pikku-Stampe lähti keskiviikkona, Noki ja Lulu lauantaina. Täytyy sanoa, et vähän kirpaisi ja pieni itku pääsi. Noki lähti niin kauas ja Lulusta oli tullut muuten ihan ainutlaatuinen. Meillä ei ole ikinä ollut niin ihmisrakasta pupua kuin Lulu. Lähtöpäivänä se vielä pesi mun naaman kokonaan <3 Pikku-Stampe ei tuntunut niin pahalta, koska se meni ystäville ja varmaan näen sitä vielä hiukan useammin.

Meille jäi nyt sit enää Aku (mies kutsuu apupojaksi) ja tuli tosi tyhjä olo. Hiukan jopa masensi, mut se meni nopeasti ohi, kun kuulin hyviä uutisia uusista kodeista. Monet on kehunut hyvää kasvatusta, siisteyttä ja Lulukin oli jo seuraavana päivänä pusuttanut kaikki läpi <3 Vaikka rauhoituin kyllä oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun näin ne uudet perheet, koska kaikki vaikutti äärettömän herttaisilta!

Uskomatonta, et vielä viikko sitten tuskailin kaiken sen työmäärän kanssa. Asiat eteni loppujen lopuks tosi nopeasti. Ja sekin on vaan ajan kysymys, et milloin Aku lähtee. Sen kanssa mulla ei tosin ole enää kiire, kun kolmen lähdettyä tilanne helpottui jo hirveesti! Siivoaminen iltaisin on ihan taivaallisen helppoa! Työmäärä puolittui, koska tähän asti kaikilla kolmella oli ollut eri reviirit, jotka nyt poistui.

Aku, it's you and me anymore <3

Viimeisenä pupuna Aku valloitti nyt sit yksin koko makuuhuoneen ja siitä onkin tullut hirveen ihana. Se oli jonkun aikaa ollut ihan järkyttävä hormonihirviö, mut rauhottui ihan silmissä, kun muiden tyttöjen ja poikien hajut lähti. Ensin merkkaili leuallaan kaikki paikat läpi, mut pesin lattian ja sen jälkeen ei ole enää sekoillut tai saanut muita levottomuuskohtauksia :D Hänestä on tullut oikea onnenpupu, kun saa ainoana sisällä meidän kaiken huomion. Toisaalta harmittaa, et hänellä ei voi tällä hetkellä pitää ketään kaveria. Se on joka tapauksessa kiva, et saa nyt enemmän vapautta. Jossain vaiheessa tila alkoi käydä ahtaalle ja vapaana olijoita piti vuorotella. Siinä ne hulluimmat sekoilut tuli, kun poikien piti äkkiä taas merkata kaikki paikat uusiks. Nyt on kaikki saanut ihan omat reviirit joko uusissa kodeissa tai meillä ja kaikki on hyvin.

Näin laajalle on meidän kasvatit levinnyt

Elämä yhtä saippuasarjaa

Viime aikoina on ollut ihan liikaa dramaattisia juonenkäänteitä meidän perheessä ja alan jo väsähtää. Anteeks rakkaat ystävät, etten ole pitänyt teitä ajan tasalla, mut on vaan ollut niin KIIRE! Koittakaa kestää tämä vuodatus, jota olen padonnut sisälläni kaks viikkoa. On niin paljon ehtinyt tapahtua, mut koitan pysyä aikajärjestyksessä :)

Ensinnäkin, Ramune lähti uuteen kotiin hiukan yli viikko sitten. Hänellä taitaa pyyhkiä ihan hyvin, koska on rakastunut <3 Tunne on molemminpuolinen ja ystävääni alkaakin jo välillä rasittaa tämä lemmenpari...halu toisen luokse olisi niin kova, että yritetään mennä läpi vaikka harmaan kiven ;) Nalallakin taitaa mennä ihan hyvin ja näin aivan hirvittävän ihania kuvia hänestä! Täytyykin kysyä, et saanko laittaa kuvasivun linkin tänne.

Toinen tapaus on sitten meidän pieni Hulda-täti. Hänellä oli osunut joku silmään, koska näkyi pieni jälki, vuosi ja yläluomi turposi. Sellainen lääke ku Virbac oli tosi hyvää, koska sillä parani ihan hetkessä. Ja nyt hänkin on jo lähtenyt uuteen kotiin viime lauantaina. Hänen sopeutumisestaan en ole vielä kuullut ja tässähän onkin mennyt vasta niin lyhyen aikaa. Lulu jäi ikävöimään Huldaa vielä kovemmin kuin me. Hän oli hiukan masis sen jälkeen, kun Hulda haettiin, koska nyt hän on ainoa tyttö ja Huldan kanssa olivat saaneet olla yhdessä loppuun saakka. Alkujärkytyksen jälkeen hän on yrittänyt kaveerata Noki-pojan kanssa kaltereiden läpi, ettei tulis liian yksinäistä.

Hulda lähtöpäivänä

Sekin on sitten taas asia erikseen. Pojat on tietenkin erotettu tytöistä aikaa sitten senkin takia, et alkoivat astua tyttöjä jo kahden kuukauden iässä. Sen jälkeen ei mennyt kauaa, kun jouduttiin erottamaan pojatkin toisistaan. Eli kaikki kolme poikaa on nyt omissa oloissaan ja Lulu vielä siihen päälle. Häkkejä on kaksi päällekkäin ja lattia on jaettu kahteen osaan. Eikä kahta poikaa voi pitää valvomatta lattiatasossa siltikään, vaikka aita on välissä. Voitte siis kuvitella, et mulla alkaa olla ristiriitaiset tunteet. Joudun joka päivä siivoamaan käytännössä kuusi eri reviiriä: 1. Noki, 2. Aku, 3. pikku-Stampe, 4. Lulu, 5. Huli, Hasuli ja Iines ja 6. Iita, Eetu ja Milli = 10 pupua! Joka ilta kahden häkin ja neljän lattiatason siivous, kuusi pissalaatikkoa, kuudelle heinää ja naksua, kuudet vesien vaihdot. Viime lauantaina oli vielä oikein täyshuoltopäivä. Siivosin ja pesin kaiken ja leikkasin kaikkien kynnet! En haluais luopua kenestäkään, mut helpottais paljon, kun pääsis osasta jo "eroon" X)

Hulda ja Lulu

No, en valita, koska itse me haluttiin poikasia. Mä pidän heitä, vaikka hamaan tappiin saakka, jos niin käy. Aina siihen täytyy varautua, ettei kaikki poikaset mene välttämättä heti ja pääasia on, et löytyy hyvät kodit. Loppujen lopuksi kaikki vaiva on sen arvoista. Parasta on, kun "kanihullu" ihminen saa meiltä hyvin kasvatetun rakkauspaketin <3 Eli ei me kaneja ihan huvikseen teetetä...ja ihan viimeiseksi rahan takia, koska kyllä ne kaikki rahat on heihin uponnutkin, jotka on myynnin kautta tullut. Silti ihmettelen, et miks tytöt menee niin paljon paremmin?!? Sellaisiinkin koteihin joissa ei ole muita kaneja ennestään? Ymmärrän, jos haluaa teettää poikasia, et silloin valitsee tytön, mut eikö pojat ole ainoaksi kaniksi helpompia? Tai sit meidän tytöt on vaan niin paljon kauniimpia ja siks mennyt paremmin ;)

Poikasia on tässä lähtenyt tasaisesti viikon välein, mut kaikki pojat on tosiaan vielä jäljellä. Pikku-Stampea tullaan hakemaan keskiviikkona ja onhan noita muitakin kyselty ja ihailtu paljon. Silti tässä on käynyt näin hankalasti mun kannalta...vaikka täytyy olla onnellinen, et tyttöjä oli noinkin paljon! Voi hyvänen aika, jos kaikki kahdeksan olis ollut poikia o_O Haluaisin vaan Iitan, Eetun ja Millin jo sisälle! Niiden ei alunperinkään pitänyt olla ulkorakennuksessa näin kauaa.

Milli, my love, pitkästä aikaa <3

Vielä yks juttu. Kaiken tämän kukkuraksi, kanilan tytöt alkavat ilmeisesti saavuttaa sukukypsyyttä, koska arvojärjestystä selvitellään uudestaan. Ei mitään vakavaa tappelua, mut jotain pientä koko ajan. Hasu puri Hulia niskaan, Huli mököttää vieläkin jo ties monettako päivää ja Inkku sovittelee molempien välillä. Huh, ota sit selvää kanien ajatusmaailmasta. Välillä nuollaan ja välillä tapellaan!? Olisin halunnut koittaa Lulua niiden kanssa, koska se ei välttämättä korvansa takia löydä kotia ollenkaan. Se jää muuten ihan yksin, jos pojatkin lähtee ympäriltä. Täytyy kuitenkin varmaan odottaa jonkun aikaa, ettei sitä vie keskelle tyttöjen kinasteluja :D Ja täytyy varmaan vähän laajentaa, jos aikoo neljä asustaa siellä vakituiseen.

Ok, mut nyt vähän vielä lisää kuvia lopuksi :)

Lulu ja pikku-Stampe ennen erottamista

Teräsmamma - 15 poikasta synnyttänyt
eikä siltikään maha roiku :D

Uusi hieno ruokien säilytysrasia...oikeasti tarkoitettu
koirille, mut ei haittaa :)

Nala nappula

Nonni, Nala lähti nyt sit perjantaina uuteen kotiin. Vähän on ikävä ja haikeaa, mut pakko ne lapsensa on joskus päästää maailmalle. Hänkin ehkä ihmettelee hetken, et mihin mä oikein tulin :) Muutama nappula on vielä kotia vaille, mut meillä ovat täysihoitolassa siihen asti kunnes sellainen löytyy. Muita varattuja pupuja tullaan hakemaan tipottain, Ramunea ens viikolla ja pikku-Stampea reilun parin viikon päästä ellei tule muutoksia suunnitelmiin.

Nyt täytyy miettiä taas uusia järjestelyjä, koska puput alkaa olla jo liian vanhoja asumaan kaikki yhdessä. Noki ja Aku on alkanut kilpailla ja muutenkaan en halua tänä vuonna enää yhtään poikasta...varsinkaan sisäsiittoista! En uskalla ketään viedä enää heinälatoon, koska yöt on jo sen verran kylmiä. Itse asiassa vein Iitan, Eetun ja Millinkin sieltä pois. Päättelin, et niillä oli kylmä siellä, koska Iita alkoi nyppiä karvaa pesään!? Ajattelin ensin, et onko se valeraskaana, mut ei ollut muuten kantanut heinää, kaivellut tms. Hulilla, Hasulla ja Inkulla onkin lämmitys yläkerrassa ja ne on muutenkin tottuneet olemaan siellä kesästä asti. Niin muuten...nyt on virallisesti syksy :/

Joopa joo...ei se erottaminen sinänsä ole ongelma, koska häkkejä on kyllä tarpeeks. En vaan missään nimessä halua ketään sulkea sinne siksi aikaa, et joku heidät ostaa. Kyllä mä jotain keksin, ei huolta. Mulle heidän hyvinvointi on sydämen asia ja haluan, et kaikki saa parhaan mahdollisen alun elämälleen!

Syömässä XD

Lulu syö ja juo aina etutassut kulhossa :)

Pikku-Stampella on vauhti päällä

Perhepotretti paitsi, et Ramune ja Hulda puuttuu.
Noki on muuten ruumiinrakenteeltaan
ihan ilmetty isänsä!