Oletteko koskaan kuullut, et leikattu uros voi vielä kellahtaa? Mä en ainakaan, mut eipä se kai mikään ihme ole? Yleensähän se on merkki onnistuneesta astutuksesta ja meidän aikoja sitten leikattu Eetu ei ainakaan enää saa, vaikka kuinka yrittäis. Kaiken järjen mukaan "saamisen" ei kuitenkaan pitäis olla siittiöistä kiinni, mut silti oli pakko kysyä asiaa tuolla Petsien puolella. Akusta on siis kyse ja tällaisen viestin lähetin:
"Mulla on aika erikoinen ongelma...nimittäin meidän poika leikattiin reilu kuukausi sitten ja viime viikonloppuna yhdistin hänet kahden tytön kanssa joista toinen on hänen siskonsa. Uros on vieläkin aika aktiivinen, vaikkakin rauhallisempi, mut kerran näin jopa sen kellahtavan. Onko ihan normaalia leikatulla uroksella ja onko mitenkään mahdollista, et nyt olis poikasia tulossa? En todellakaan jaksais tähän väliin. Leikkaukseen vietäessä oli mun mielestä molemmat kivekset ihan normaalisti laskeutuneet, mut väkisinkin tuli mieleen, et voiko olla joku piilokives vielä jossain. Yritin tunnustellakin, mut jäljellä on vain tyhjät pussit. Olen hiukan hätää kärsimässä, koska poikaset olis kaiken lisäksi sisäsiittoisia!"
Onneks kaikki oli sitä mieltä, et poikasten tulo ei ole mahdollista. Säikähdin siitäkin syystä, et Milli alkoi käyttäytyä yks päivä omituisesti. Se kiukutteli ja kaiveli hulluna ja se on normaalisti meillä ollut ensi merkki poikasista. Kai se voi johtua myös uroksen hajusta ja läsnäolosta. Anyway, Aku taitaa olla aika onnekas, kun hommat luistaa vieläkin ;) Yhdistäminen on muuten onnistunut tosi hyvin. Millille sopeutuminen on ollut kaikkein vaikeinta, mut kyllä sekin välillä hoitaa ja nukkuu Akun kanssa nassut vastakkain. Sisarusten välillä sellasta vähän kuuluukin olla :D Ketään ei kuitenkaan tappele ja vaikuttavat kaiken kaikkiaan ihan tyytyväisiltä...Aku nyt varsinkin!
 |
| Vili |
Tässä kaikessa tohinassa on unohtunut kirjoittaa vauvoistakin. Heidät on nyt molemmat varattu ja Emppu itse asiassa haettiin jo eilen. Pieni itkuhan siinä pääsi :'( Vili varmaan lähtee viikonloppuna uuteen kotiin. Molemmat on vieläkin tosi pieniä verrattuna Iitan poikasiin tossa iässä. Eilen punnittaessa Eemeli painoi vain n. 700 g ja Vili kilon. En mä kuitenkaan huolissani ole. Nasu on kerran kääpiöluppa ja pieni poikue kehittyykin hitaampaa. Lisäks ovat hiukan huonoja syömään. Vieroitin heidät emästä vasta samalla, kun yhdistin Akun tyttöjen kanssa. Kiva vaan uusille omistajille, et saavat heidät pienenä.
Niin se aika vain kuluu. Emppua mulla tulee ikävä sen suunnattoman söpöyden vuoksi kun taas Vilissä jään ikävöimän sen suurta persoonaa. Vili on ihan äärimmäisen eläväinen pörriäinen enkä ole nähnyt kenenkään juoksevan niin lujaa pienestä koostaan huolimatta! Se on niin leikkisä, tekee onnenloikkia ja ilahduttaa kaikki ympärillään. Eemeli taas on sellanen maitopoika, et sillä varmaan tuli veljeksistä enemmän äitiä ikävä. Hän on niin rauhallinen, viihtyy sylissä ja on kaikessa Vilin vastakohta. Toki hänkin tykkää juoksennella ja pomppia, mut paljon hillitymmin ku Vili. Vilin kanssa saa olla varovainen, kun sillä on niin kova meno päällä, et joku kerta vielä satuttaa itsensä juostessaan seiniä ja aitoja päin...hän on viimeistä piirtoa myöden nimensä mukainen (ja samasta syystä tosi vaikea kuvata!). Kumpikaan uusista omistajista ei varmasti tule pettymään meidän pieniin, mutta suurisieluisiin vauvoihimme! <3
 |
| Emppu |
 |
| I miss you already <3 |
No huh, toivotaan nyt, ettei sitten tosiaan tule mitään kun itse en ole ainakaan kuullut koskaan, että kani voisi lennähtää jos se laikattu on.
VastaaPoistaPiilokiveksistä olen kyllä kuullut kaneilla ja koirilla ja kissoillakin, että sellainen voi olla.
Olitteko millaisella lääkärillä leikkauttamassa Akunne?
Toivotaan nyt tosiaan, ettei sinne ole jäänyt mitään siittiöitä ja etä teidän Milli kaninne ei olisi tiine veljelleen, sillä siinähän voi mielestäni tulla mutaatuoitakin (kaiketi). :(
Juu nyt minäkin kommentoin, kun olen jo pidemmän aikaa blogiasi lueskellut...on muuten todella suloinen blogi sinulla. :)
T: Mari
Kiitos kovasti! :) Toivon kans todella, ettei tule mitään. Just vasta on hoidettu edelliset poikaset kunnialla uusiin koteihin. Ja siinä tapauksessa poikasia tulis muillekin ku vaan Millille ja Nasu vasta sai poikaset. Sen synnytystä en todellakaan halua kokea enää uudelleen!
PoistaEläinlääkäri vaikutti ihan kunnolliselta. Kyselin vähän ystäviltä, et missä ovat käyneet, koska mua aina jännittää pieneläinten nukutus. Suosittelivat tätä, että osaa hommansa. Jää nyt sit nähtäväksi, et kuinka hyvin :)
Haikeeta, että Eemeli on lähtenyt ja Vilikin pian =( Ehdittiin tutustua näihin poikiin tosi vähän.
VastaaPoistaKerroinkin varmaan jossain yhteydessä, että minun lapsuudessani meidän kääpiökani oli leikattu uros, joka oli silti vielä tosi viriili ja yritti saada poikasia marsu-neidin kanssa ;) Ja tällä hetkellä kissakollit, jotka on leikattu tuolla samalla eläinlääkärillä, yrittävät meidän pikkutyttökisuja harva se päivä vaikka mitään ei kyllä oikeasti tapahdu. Näillä kokemuksilla en ihmettele, että Aku on niin aktiivinen. Vaikka tuo "kellahtaminen" on kyllä terminä minulle ihan vieras =D
Terkkuja! A
Kyllä siitä aina vähän tyhjä olo tulee...Vilikin haettiin lauantaina :-/
PoistaAktiivisuuden laitan vähän alkuinnonkin piikkiin, joten tavallaan en ihmettele niinkään sitä vaan just, et kellahti eli sai :D Vai onnistuuko teidän kissat vieläkin? Ehkä vertaan liikaa Eetuun, koska se saattaa joskus harvoin yrittää, jos Iita oikein yllyttää, mut raukka ei onnistu enää XD
Yhdistämisestä on nyt reilu viikko ja molemmat, Aku ja Milli, on jo rauhoittunut. Aku ei yritä koko ajan astua ja Milli ei enää vikise ja kaivele hulluna koko ajan :) Se jatkuva kaivaminen osaa olla tosi hermostuttavaa!
Juu no toivotaan todella, että ei nyt sitten tule mitään, kun olen tosiaan lukenut sen Nasunkin kurjan jutun. :(
VastaaPoistaOnneksi kuitenkin Nasulta kaksi kaunista poikasta selvisi hengissä. <3
Mutta jos nyt niin ikävästi käykin, että sieltä poikasia tulee niin niitähän ei sitten mun mielestä saisi myydä eteenpäin, kun ne sisäsiittoisia kerran ovat ja vielä niin pahastikin.
Itsekin otin selvää, että jos nyt niin ikävästi kävisi, että poikasia tulee Millille ja Akulle, niin siinähän voi käydä tosiaan niin ikävästi, että poikaset syntyy jo kuolleina kaikki tia kuolee muutamassa päivässä taikka sitten tulee epämuodostumia. :(
Tosi kurja tilanne tosiaan, mutta toivotaan nyt parasta ja vaikka sitä, että Millille olisi tullut tuosta vain valetiineys. :)
T: Mari
No, se on sit sen ajan murhe, jos näin käy. En mä kuitenkaan jaksa uskoa, et poikasia tulee, koska pitäis olla aika supersiittiöitä, et selviävät yli kuukauden kivesten poistosta. Ja jos olis piilokives niin tietääkseni silloin ei ole kaks normaalisti laskeutunutta kivestä...silloinhan niitä olis ollut yhteensä kolme ja se nyt vasta ihme olis o_O
PoistaSupersiittiöitä, ah hah joo niin pitäisi tosiaan olla. :D
VastaaPoistaNo sen näkee nyt sitten, mutta kun luin aikaisempia kommenttejasi tässä niin luin, että Aku ja Milli on jo rauhoittuneet ja se on vain hyvä asia. :)
T: Mari
Meillä oli pupurouvilla kova kiima alkuvuodesta ja ahkerasti "astuivat" toisiaan. Yhden naaraan näin "astumisen" jälkeen kellahtavan ja nyppäsi karvatollonkin mukaan. En ole koskaan tiennyt että naaraskin osaisi astumisen suorittaa oikeaoppisesti, mutta nähtävästi hyvin onnistui. Joten luulisin leikatun uroksenkin kellahtamisen olevan ihan normaalia, vaikka ei kovin yleistä varmaan olekaan.
VastaaPoistaMäkin olen vain kerran nähnyt, et naaras kellahtaa. Synnytyksen jälkeen niillä on ilmeisesti kovin kiima päällä ja niin oli silloin Iitallakin. En ollut uskoa silmiäni :D
Poista