ETSINTÄKUULUTUS

Iita meillä ekaa päivää

Me ollaan nyt päätetty, et halutaan edes yrittää saada selville Iitan alkuperä. Tiedän, et on aika vaikea tehtävä, koska Iita on risteytys, ei ole tatuointeja ja lisäksi ostettu eläinkaupasta. Ei se silti varmaan ihan mahdotonta voi olla?

Eli, jos joku tätä blogia lukeva tietää vähänkin jotain asiasta, kertokoon sen mulle. Kuka on myynyt noin kesäkuussa 2012 syntyneen pienen madagaskar tytön Raisiossa sijaitsevan kauppakeskus Myllyn Faunattareen? Iitaa myytiin leijonanharjaskanina ja oli jouduttu erottamaan siskostaan, koska ei tullut sen kanssa toimeen. Olen erittäin kiitollinen kaikista vihjeistä! Yritän tavoittaa kyseistä ihmistä vain ja ainoastaan hyvässä mielessä, joten ei tarvitse pelätä. Haluan tietää Iitan äidistä, isästä, sisarusten määrästä, väreistä ja ihan kaikesta. Teen tämän, koska haluan saada tietoja jo poikastenkin sukutauluun ja myös silkasta uteliaisuudesta. Voisin kuvitella, et kasvattaja itsekin haluaa tietää mitä Iitalle kuuluu nykyään :)

Iita 3 kk

Näin jälkeen päin viisastuneena en suosittelisi ketään ostamaan kania eläinkaupasta tai myymään niitä sinne. Siihen on muutamakin hyvä syy ilman, että halveksun yhtään ihmisiä, jotka on niin tehnyt. Päinvastoin olen kuitenkin onnellinen, et meillä on Iita, vaikka se on eläinkaupasta. Ja eläinkaupat on hyvä asia, mut siellä ei pitäis myydä eläimiä vaan kaikkia muita oheistuotteita. Kaupungissa asuessa mulla oli ihan erilainen näkemys asioista ja aiheesta on olemassa vahvojakin mielipiteitä, joten ketään suututtamatta syyt ovat:

1. Kani saattaa viettää viikkoja tai jopa kuukausia pienessä lasikaapissa ilman minkäännäköistä vapautta ennen kuin joku sen ostaa.
2. Sen seurauksena kani ei ole tottunut normaaliin elämisen ääniin ja on hyvin arka uudessa kodissa eikä välttämättä ikinä palaudu "traumoistaan".
3. Eläinkaupassa kani ei totu käsittelyyn.
4. Se ei saa lainkaan tuoretta ruokaa.
5. Siellä ne ovat vain kauppatavaraa. Mitä tapahtuu kanille, joka ei mene kaupaksi? En tiedä.
6. Kanin alkuperästä ei välttämättä saa mitään tietoa. Mäkään en saanut edes Iitan tarkkaa syntymäpäivää.

On niitä syitä kai enemmänkin, mut en viitsi enää haukkua enempää. Eikä tämä kritiikki kohdistu vain Faunattareen vaan yleensäkin eläinkauppoihin. Toisaalta harmittaa, et Faunattaressa niitä ei olis voinut vähempää kiinnostaa, kun sanoin, et haluaisin tietää Iitasta enemmän. Sähköpostiin ei ole vastattu vaikka vuosi on jo kulunut eikä poikkeuksia lukuun ottamatta kukaan puhelimessakaan halunnut muistaa yhtään mitään. Onko siinä sit jotain hämärää vai kuinka, mut joka tapauksessa kyseistä Faunatarta ei enää ole.

Ramune is back

Tässä samalla etsintäkuulutan myös Ramunelle uutta kotia. Hän nimittäin palautui meille näin kolmen viikon jälkeen. Syy ei ole mikään salaisuus vaan yksinkertaisesti uusi omistaja ei pystynytkään häntä pitämään. Tai oikeastaan tarkemmin sanottuna: hän ei pystynytkään tarjoamaan Ramunelle vapautta niin paljon, kuin se sitä kaipaa. Tulipahan taas todistettua, et meiltä ei tosiaankaan lähde häkkikaneja. Jos ei muuten niin meidän kanit pitää siitä ainakin itse huolen. Ne on vauvasta saakka ollut meillä vapaana eikä siis ymmärrä häkin päälle yhtään mitään. Tällä uudella omistajalla meni hermot siihen kaltereiden ryskäämiseen ja kuulemma naapuritkin kerrostalossa oli valittanut metelistä. Näin siinä sit kävi, et Ramune on taas vapailla markkinoilla. Joka tapauksessa, hän lupasi tulla vaikka uusille omistajille todistamaan, ettei Ramussa itsessään ole mitään vikaa. Ennemminkin kehui siistiksi ja kiltiksi.

Ramune asuu nyt väliaikaisesti tällaisessa tilassa.

Akun poikamiesboksi. Myös hän etsii yhä uutta kotia.

Toisen ilo on toisen kaipuu

Viime viikolla lähti yhtäkkiä monta pupua. Pikku-Stampe lähti keskiviikkona, Noki ja Lulu lauantaina. Täytyy sanoa, et vähän kirpaisi ja pieni itku pääsi. Noki lähti niin kauas ja Lulusta oli tullut muuten ihan ainutlaatuinen. Meillä ei ole ikinä ollut niin ihmisrakasta pupua kuin Lulu. Lähtöpäivänä se vielä pesi mun naaman kokonaan <3 Pikku-Stampe ei tuntunut niin pahalta, koska se meni ystäville ja varmaan näen sitä vielä hiukan useammin.

Meille jäi nyt sit enää Aku (mies kutsuu apupojaksi) ja tuli tosi tyhjä olo. Hiukan jopa masensi, mut se meni nopeasti ohi, kun kuulin hyviä uutisia uusista kodeista. Monet on kehunut hyvää kasvatusta, siisteyttä ja Lulukin oli jo seuraavana päivänä pusuttanut kaikki läpi <3 Vaikka rauhoituin kyllä oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun näin ne uudet perheet, koska kaikki vaikutti äärettömän herttaisilta!

Uskomatonta, et vielä viikko sitten tuskailin kaiken sen työmäärän kanssa. Asiat eteni loppujen lopuks tosi nopeasti. Ja sekin on vaan ajan kysymys, et milloin Aku lähtee. Sen kanssa mulla ei tosin ole enää kiire, kun kolmen lähdettyä tilanne helpottui jo hirveesti! Siivoaminen iltaisin on ihan taivaallisen helppoa! Työmäärä puolittui, koska tähän asti kaikilla kolmella oli ollut eri reviirit, jotka nyt poistui.

Aku, it's you and me anymore <3

Viimeisenä pupuna Aku valloitti nyt sit yksin koko makuuhuoneen ja siitä onkin tullut hirveen ihana. Se oli jonkun aikaa ollut ihan järkyttävä hormonihirviö, mut rauhottui ihan silmissä, kun muiden tyttöjen ja poikien hajut lähti. Ensin merkkaili leuallaan kaikki paikat läpi, mut pesin lattian ja sen jälkeen ei ole enää sekoillut tai saanut muita levottomuuskohtauksia :D Hänestä on tullut oikea onnenpupu, kun saa ainoana sisällä meidän kaiken huomion. Toisaalta harmittaa, et hänellä ei voi tällä hetkellä pitää ketään kaveria. Se on joka tapauksessa kiva, et saa nyt enemmän vapautta. Jossain vaiheessa tila alkoi käydä ahtaalle ja vapaana olijoita piti vuorotella. Siinä ne hulluimmat sekoilut tuli, kun poikien piti äkkiä taas merkata kaikki paikat uusiks. Nyt on kaikki saanut ihan omat reviirit joko uusissa kodeissa tai meillä ja kaikki on hyvin.

Näin laajalle on meidän kasvatit levinnyt

Elämä yhtä saippuasarjaa

Viime aikoina on ollut ihan liikaa dramaattisia juonenkäänteitä meidän perheessä ja alan jo väsähtää. Anteeks rakkaat ystävät, etten ole pitänyt teitä ajan tasalla, mut on vaan ollut niin KIIRE! Koittakaa kestää tämä vuodatus, jota olen padonnut sisälläni kaks viikkoa. On niin paljon ehtinyt tapahtua, mut koitan pysyä aikajärjestyksessä :)

Ensinnäkin, Ramune lähti uuteen kotiin hiukan yli viikko sitten. Hänellä taitaa pyyhkiä ihan hyvin, koska on rakastunut <3 Tunne on molemminpuolinen ja ystävääni alkaakin jo välillä rasittaa tämä lemmenpari...halu toisen luokse olisi niin kova, että yritetään mennä läpi vaikka harmaan kiven ;) Nalallakin taitaa mennä ihan hyvin ja näin aivan hirvittävän ihania kuvia hänestä! Täytyykin kysyä, et saanko laittaa kuvasivun linkin tänne.

Toinen tapaus on sitten meidän pieni Hulda-täti. Hänellä oli osunut joku silmään, koska näkyi pieni jälki, vuosi ja yläluomi turposi. Sellainen lääke ku Virbac oli tosi hyvää, koska sillä parani ihan hetkessä. Ja nyt hänkin on jo lähtenyt uuteen kotiin viime lauantaina. Hänen sopeutumisestaan en ole vielä kuullut ja tässähän onkin mennyt vasta niin lyhyen aikaa. Lulu jäi ikävöimään Huldaa vielä kovemmin kuin me. Hän oli hiukan masis sen jälkeen, kun Hulda haettiin, koska nyt hän on ainoa tyttö ja Huldan kanssa olivat saaneet olla yhdessä loppuun saakka. Alkujärkytyksen jälkeen hän on yrittänyt kaveerata Noki-pojan kanssa kaltereiden läpi, ettei tulis liian yksinäistä.

Hulda lähtöpäivänä

Sekin on sitten taas asia erikseen. Pojat on tietenkin erotettu tytöistä aikaa sitten senkin takia, et alkoivat astua tyttöjä jo kahden kuukauden iässä. Sen jälkeen ei mennyt kauaa, kun jouduttiin erottamaan pojatkin toisistaan. Eli kaikki kolme poikaa on nyt omissa oloissaan ja Lulu vielä siihen päälle. Häkkejä on kaksi päällekkäin ja lattia on jaettu kahteen osaan. Eikä kahta poikaa voi pitää valvomatta lattiatasossa siltikään, vaikka aita on välissä. Voitte siis kuvitella, et mulla alkaa olla ristiriitaiset tunteet. Joudun joka päivä siivoamaan käytännössä kuusi eri reviiriä: 1. Noki, 2. Aku, 3. pikku-Stampe, 4. Lulu, 5. Huli, Hasuli ja Iines ja 6. Iita, Eetu ja Milli = 10 pupua! Joka ilta kahden häkin ja neljän lattiatason siivous, kuusi pissalaatikkoa, kuudelle heinää ja naksua, kuudet vesien vaihdot. Viime lauantaina oli vielä oikein täyshuoltopäivä. Siivosin ja pesin kaiken ja leikkasin kaikkien kynnet! En haluais luopua kenestäkään, mut helpottais paljon, kun pääsis osasta jo "eroon" X)

Hulda ja Lulu

No, en valita, koska itse me haluttiin poikasia. Mä pidän heitä, vaikka hamaan tappiin saakka, jos niin käy. Aina siihen täytyy varautua, ettei kaikki poikaset mene välttämättä heti ja pääasia on, et löytyy hyvät kodit. Loppujen lopuksi kaikki vaiva on sen arvoista. Parasta on, kun "kanihullu" ihminen saa meiltä hyvin kasvatetun rakkauspaketin <3 Eli ei me kaneja ihan huvikseen teetetä...ja ihan viimeiseksi rahan takia, koska kyllä ne kaikki rahat on heihin uponnutkin, jotka on myynnin kautta tullut. Silti ihmettelen, et miks tytöt menee niin paljon paremmin?!? Sellaisiinkin koteihin joissa ei ole muita kaneja ennestään? Ymmärrän, jos haluaa teettää poikasia, et silloin valitsee tytön, mut eikö pojat ole ainoaksi kaniksi helpompia? Tai sit meidän tytöt on vaan niin paljon kauniimpia ja siks mennyt paremmin ;)

Poikasia on tässä lähtenyt tasaisesti viikon välein, mut kaikki pojat on tosiaan vielä jäljellä. Pikku-Stampea tullaan hakemaan keskiviikkona ja onhan noita muitakin kyselty ja ihailtu paljon. Silti tässä on käynyt näin hankalasti mun kannalta...vaikka täytyy olla onnellinen, et tyttöjä oli noinkin paljon! Voi hyvänen aika, jos kaikki kahdeksan olis ollut poikia o_O Haluaisin vaan Iitan, Eetun ja Millin jo sisälle! Niiden ei alunperinkään pitänyt olla ulkorakennuksessa näin kauaa.

Milli, my love, pitkästä aikaa <3

Vielä yks juttu. Kaiken tämän kukkuraksi, kanilan tytöt alkavat ilmeisesti saavuttaa sukukypsyyttä, koska arvojärjestystä selvitellään uudestaan. Ei mitään vakavaa tappelua, mut jotain pientä koko ajan. Hasu puri Hulia niskaan, Huli mököttää vieläkin jo ties monettako päivää ja Inkku sovittelee molempien välillä. Huh, ota sit selvää kanien ajatusmaailmasta. Välillä nuollaan ja välillä tapellaan!? Olisin halunnut koittaa Lulua niiden kanssa, koska se ei välttämättä korvansa takia löydä kotia ollenkaan. Se jää muuten ihan yksin, jos pojatkin lähtee ympäriltä. Täytyy kuitenkin varmaan odottaa jonkun aikaa, ettei sitä vie keskelle tyttöjen kinasteluja :D Ja täytyy varmaan vähän laajentaa, jos aikoo neljä asustaa siellä vakituiseen.

Ok, mut nyt vähän vielä lisää kuvia lopuksi :)

Lulu ja pikku-Stampe ennen erottamista

Teräsmamma - 15 poikasta synnyttänyt
eikä siltikään maha roiku :D

Uusi hieno ruokien säilytysrasia...oikeasti tarkoitettu
koirille, mut ei haittaa :)

Nala nappula

Nonni, Nala lähti nyt sit perjantaina uuteen kotiin. Vähän on ikävä ja haikeaa, mut pakko ne lapsensa on joskus päästää maailmalle. Hänkin ehkä ihmettelee hetken, et mihin mä oikein tulin :) Muutama nappula on vielä kotia vaille, mut meillä ovat täysihoitolassa siihen asti kunnes sellainen löytyy. Muita varattuja pupuja tullaan hakemaan tipottain, Ramunea ens viikolla ja pikku-Stampea reilun parin viikon päästä ellei tule muutoksia suunnitelmiin.

Nyt täytyy miettiä taas uusia järjestelyjä, koska puput alkaa olla jo liian vanhoja asumaan kaikki yhdessä. Noki ja Aku on alkanut kilpailla ja muutenkaan en halua tänä vuonna enää yhtään poikasta...varsinkaan sisäsiittoista! En uskalla ketään viedä enää heinälatoon, koska yöt on jo sen verran kylmiä. Itse asiassa vein Iitan, Eetun ja Millinkin sieltä pois. Päättelin, et niillä oli kylmä siellä, koska Iita alkoi nyppiä karvaa pesään!? Ajattelin ensin, et onko se valeraskaana, mut ei ollut muuten kantanut heinää, kaivellut tms. Hulilla, Hasulla ja Inkulla onkin lämmitys yläkerrassa ja ne on muutenkin tottuneet olemaan siellä kesästä asti. Niin muuten...nyt on virallisesti syksy :/

Joopa joo...ei se erottaminen sinänsä ole ongelma, koska häkkejä on kyllä tarpeeks. En vaan missään nimessä halua ketään sulkea sinne siksi aikaa, et joku heidät ostaa. Kyllä mä jotain keksin, ei huolta. Mulle heidän hyvinvointi on sydämen asia ja haluan, et kaikki saa parhaan mahdollisen alun elämälleen!

Syömässä XD

Lulu syö ja juo aina etutassut kulhossa :)

Pikku-Stampella on vauhti päällä

Perhepotretti paitsi, et Ramune ja Hulda puuttuu.
Noki on muuten ruumiinrakenteeltaan
ihan ilmetty isänsä!