perjantai 28. maaliskuuta 2014

Suuria projekteja

Olen taas ihan todella huonosti pitänyt teitä ajan tasalla. On ollut niin paljon muuta ajateltavaa omissa jutuissa jotka ei liity pupuihin. Ehkä kerron niistäkin vielä joskus. Joka tapauksessa, kuukausi täyttyi ja poikasia ei tullut kenellekään. Enpä olis joskus uskonut, et voisin olla siitä asiasta niin helpottunut. Olen kuitenkin tähän lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Sehän on mahtavaa, et Aku osaa edelleen nauttia elämästään, mut poikasia vain ei tule :)

Tällä hetkellä odotan kesää enemmän kuin mitään muuta. Ja ihanaa, et se onkin tänä vuonna hiukan etuajassa. Alan olla väsähtänyt koulunkäyntiin tämän lukuvuoden osalta ja ennen kaikkea odotan, et puput pääsee ulos. Ollaan niitä jo paljon ulkoilutettu, mut tarkoitus olis viedä Nasu, Milli ja Aku sinne kokonaan kunhan hiukan vielä lämpiää.

Voi kuulostaa aika kunnianhimoiselta projektilta, mut aion ens kesänä yrittää kahden kokonaisen lauman yhdistämistä. Yhteen pääsis siis Huli, Hasuli, Iines, Milli, Nasu ja Aku. Ja jos yhdistäminen onnistuu niin ne saa jäädä asumaan tyttöjen kanssa ja ulkohäkkiä laajennetaan. Kaikesta huolimatta ne jää ulos, mut toivottavasti tulevat toimeen tyttöjen kanssa, koska laajennus on paljon helpompi toteuttaa ku kokonaisen uuden häkin rakentaminen.

Päädyin tällaiseen ratkaisuun, koska siellä niillä olis paljon enemmän tilaa, tekemistä ja seuraa toisistaan. Ja koska haluan, et rauha palaa sisälle! En jaksa enää kaiken maailman aitoja, portteja, esteitä ym. Meidän kanssa sisälle jää vain Iita ja Eetu <3 Must tuntuu, et varsinkin Aku tulee olemaan ulkona paljon onnellisempi. Siellä se saa kaivaa ja kiipeillä ihan koko sielunsa kyllyydestä :D Eikä ne kuitenkaan jää siellä mistään paitsi.

Aion käyttää yhdistämiseen paljon aikaa joten luulisin heidän kyllä sopeutuvan toisiinsa. Lähtökohdat on ainakin tällä kertaa hyvät. Nasu ei pelkää enää muita pupuja, Aku tulee toimeen jo ulkotyttöjen kanssa erinomaisesti ja aikaa on kokonainen, toivottavasti myös lämmin ja pitkä kesä.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Vauvakuumetta

Nyt alkaa meidän perheessä vauvakuume levitä ihan totaalisesti käsiin! En tiedä edes mistä aloittaisin ja voikin tulla vähän sekalaista settiä tällä kertaa. Se kuvastaa hyvin mun mielentilaa...

No, ihan ensimmäisenä Iitalle tuli lievä valeraskaus. Se alkoi kuljetella heinää ja karvaa oven taakse. Kyseessä siis täysin pommivarma valeraskaus, koska se ei ole pitkään aikaan muita uroksia nähnytkään ku Eetun! Joka tapauksessa, siitä kaikki alkoi. Ja omasta vauvakuumeestani en viitsi edes paasausta aloittaakaan, koska se on ollut jo pidemmän aikaa. Ollaanhan me oltu naimisissa jo reilut viisi vuotta <3

Seuraavaksi pesää alkoi tehdä Milli ja vikisi ihan koko ajan. Hetken aikaa mua jo huolestutti, koska se teki kaiken niin oikein ajallaan! Paitsi, et perässä kulki Aku joka tuhosi pesää sitä mukaa ku Milli rakensi. Se paljastui kuitenkin valeraskaudeksi mun mielestä siinä kohtaa, kun alkoi repiä karvaa Nasulta ja Akulta ja viimeisenä itseltään. Tällä hetkellä raukka on rinnasta ku paljas porsas. Onneks pesän rakennus on nyt loppunut, koska se oli ihan hirveän sotkuista hommaa! Lisäksi halut on tallella joten siitäkin päätellen kyseessä on vain valeraskaus ;)

Tämän jälkeen pesää alkoi tehdä Hasuli. Se on kaivellut jo pari viikkoa ihan hulluna, mut nyt kuljeskeli edestakaisin heinät suussaan ja rakensi pesää lämpömökkiin. Taas pelästyin, et ei voi olla totta, jos Aku laittoi senkin paksuksi! Mehän näytettiin Akua silloin ulkotytöillekin varoajan jälkeen. Pahimmassa tapauksessa luvassa olis jotain 30 poikasta...ei kiitos! Mut jos Millilläkin oli vain valeraskaus niin pakko se on olla sama homma Hasullakin. Olishan se nyt sitä paitsi ennen kuulumatonta, et leikattu poika sais koko talon tytöt tiineeks! Sekaisin se on ne saanut, mut siitä en ole yhtään ihmeissäni...on se sellainen hurmuri :D

Kaiken päätteeksi, Iita sai jostain toiseen etutassuunsa ihan hirveen haavan. En kerta kaikkiaan voi käsittää, et mistä se on tullut!? Todennäköisesti ulkoa, koska nyt on ollut näitä kauniita ilmoja niin ollaan ulkoilutettu heitä ja mies sanoi, et yks kerta se tuli tosi nopeasti takaisin sisälle. Illalla kun ihmeteltiin sen nilkutusta ja katsottiin niin haava ylsi luuhun saakka, mut missään ei ollut verta. Me puhdistettiin se, annettiin särkylääkettä ja antibioottia. Vieläkin se nilkuttaa, mut haava on jo umpeutunut ja muutenkin tosi hyvän näköinen. Eli, mitä tästä voimme päätellä? Jos elämäsi on tylsää, hanki kani etkä kahta samanlaista päivää näe!