Zorron poikaset ovat jo hiukan isompia. Heitä tuli yhteensä viisi joista yks (musta) ei mahtunut tohon neljän potrettiin. Laitoin hänestä kuitenkin kuvan tonne alemmas. Toi mustavalkoinen on kyl hauskan näköinen :D Osaako muuten joku sanoa värejä? Mietittiin niitä yhdessä heidän kasvattajan kanssa, mut olen aina yhtä hämilläni niiden suhteen. Just kun luulen tietäväni väreistä jotain niin tulee sellasia mitä en ole aiemmin nähnytkään. Osaan vain oikeastaan ne päävärit jotka löytyy kaniyhdistyksenkin sivuilta. On myös olemassa niin paljon eri sävyjä, etten yhtään luota omaan arviointikykyyni. Vielä huonompi olen niiden geenikoodien kanssa, vaikka eivät kuulemma loppujen lopuksi vaikeita olekaan? Jos nyt jotain arvauksiani annan niin vasen ylhäällä on joku harmaa, vasen alhaalla joku sininen (?), oikea ylin on musta perhonen tai viittakuvio, oikeasta alhaalla ei ole hajuakaan (ei ole puhtaan valkoinen vaan ennemminkin kerman värinen) ja se yks olikin helppo kun on vaan yksivärinen musta. Siitä olen kuitenkin onnellinen, et sukupuolet olen sentään oppinut tarkistamaan luotettavasti :) |
| Ihan meidän Iineksen näköinen |
 |
| Perhonen vai viittakuvio? |
Meillä taas täällä kotona elämä kulkee samaan rauhalliseen tahtiin. Mitä nyt koulukiireet stressaa vielä ennen ku pääsee kesälomalle ja kevät saa pupujen päät pyörälle. On karvan nyppimistä, heinän roudaamista ja varsinkin Nasu on ihan ylikiimainen. Se rynkyttää koko ajan jompaa kumpaa. Yleensä Akua, mut välillä myös Milliä eikä anna edes syödä rauhassa. Tai sit se on vaan alistamista, mut en yhtään ihmettele, et toisilla meni jo kerran hermot häneen ja sai hiukan turpaansa. Ilmeisesti Milli on suutahtanut ja Nasulta lähti pala korvasta. Nyt se on jo kunnossa ja ovat taas kavereita, mut jälki siitä välikohtauksesta jää. Mua tietysti säälittää raasu, mut toisaalta ihmettelen ettei näyttänyt sille närhen munat jo aiemmin. Jos ei pian lopu niin on pakko leikkauttaa, koska ei kukaan jaksa sellaista.
Huli, Hasuli ja Iines ovat onnellisia ikkunasta ja mies rakensi siihen vielä lisäksi sellasen "parvekkeen", et pääsevät paistattelemaan päiväänsä suoraan auringon alle. Monta kertaa he kaikki ovatkin siinä aamulla, kun lähden kouluun. Se on niin huvittavaa, kun käyn siinä sanomassa heipat ja he on kaikki vaan ihan unisen näköisiä. Mahtaa naapuritkin ihmetellä, kun ajavat ohi ja meillä on kaneja ikkunalla X)
Yhdistäminen sujuu hyvin ja luotan väsytystekniikkaan eli aikaan. Luulenpa, et Millille sopeutuminen tulee olemaan kaikkein vaikeinta, koska se on ainoa joka nyrkkeilee vieläkin kaltereiden läpi isosiskojaan. Mut en mä ole huolissani. Niin sen varmaan kuuluukin mennä. Onhan kummassakin laumassa omat pomonsa ja jomman kumman täytyy alistua, et voivat elää yhdessä. Ja vielä on koko kesä edessä. Aloitan yhdistämisperaation kunnolla vasta kesällä. Nyt en ole vielä vaihdellut heitä edestakaisin toistensa reviireille, koska käyvät muutenkin niin kuumana tänä lisääntymisaikana, et täytyy välillä rauhoitella tilannetta. Tässä vaiheessa mulle riittää, et näkevät toisensa verkon läpi.