tiistai 27. elokuuta 2013

Paina(ja)isia ja suurta surua

Nala ehti oikeesti säikäyttämään meidät pahemman kerran! Perjantaina kun olin koulussa, mies oli päättänyt ulkoiluttaa poikasia ja kuinkas kävikään...Nala oli säikähtänyt jotain ja juoksennellut sinne tänne paniikkissa. Se oli kadoksissa yhteensä kolme päivää! Mulla oli ihan painajaismainen viikonloppu, kun itkin ja rämpisin pitkin metsiä yöt ja päivät läpeensä X( Siskon poika sanois, et näki painaisia :D Onneks kuitenkin löytyi, vihdoin ja viimein!

Tästä seurauksena päätin kerätä muillekin ihmisille kymmenen kohdan kanin etsintäohjeet. Jälkiviisaus on tietenkin aina parasta! Osa neuvoista on omia ja osa saatiin, kun soitettiin etsijäkoiraliittoon. Tässä suora linkki karkurit-sivuille ja nimenomaan kanien etsintäohjeisiin. Olen kuitenkin listannut niitä myös tänne:

1) Älä milloinkaan tule liian itsevarmaksi ja luule, että "pah, ei mun kani minnekään lähde!". Ole kaukaa viisas ja ota talteen jotain missä on vain(!) kyseisen kanin hajua, esim. karvatuppo. Se voi osoittautua kullan arvoiseksi, kun haluat kanisi takaisin. Hajun avulla nimittäin etsijäkoira voi jäljestää minkä eläimen tahansa ja onnistuu siinä melkein aina. Edellytys on, että etsittävä eläin ei saa pelätä koiraa. Äläkä käytä kouluttamatonta koiraa ellei se ole kanille ennestään tuttu. Meille etsijäkoira ei tullut, koska missään ei ollut pelkästään Nalan hajua. Hän oli elänyt niin tiiviisti muun poikueen kanssa. 

2) Totuta kani tuoreeseen ruokaan jolloin sen vatsa ei mene sekaisin luonnossa jossa on tarjolla vain tuoretta ruokaa.

3) Varovainen etsintä! Älä mene paniikkiin, huuda tai lähde juoksemaan kanin perässä! Tutki ympäristössä olevat piilopaikat rauhallisesti. Huhuile innostavalla äänensävyllä. Älä etsi kania isolla porukalla, koska se vain säikyttää sitä kauemmas. Lähesty kania rauhallisesti ja matalana.

4) Tee hajuvanoja omasta pihasta joka ilman suuntaan mahdollisimman pitkälle. Käytä esim. hänen omaa tai muiden kanien pissaista purua ja papanoita, tuttua ruokaa tms. hajuvanojen tekemiseen. Rajaa pihapiiri samalla tavoin. Tällöin kani ei todennäköisesti lähde rajatulta reviiriltä enää ulos, jos on sinne kerran löytänyt takaisin. Älä tee hajujälkiä vilkkaan tien yli.

Partiovuorossa
5) Käytä muita kaneja houkutinkaneina. Laita muita kaneja häkkiin ja heidät pihalle, esim. samaan paikkaan josta kani lähti. Älä kuitenkaan jätä heitä valvomatta. Nala oli ihan innoissaan, kun löysi muut poikaset lähtöpisteestä :) Me käytiin myös meidän "Eetu-etsijän" kanssa viereisessä metsässä jonne tiedettiin Nalan menneen ja jännä kyllä, Eetu sai hajun jäljistä jotka oltiin tehty Nalaa varten!

6) Jätä katoamispaikalle tuttua ruokaa ja vettä sekä häkki tai kuljetuskoppa.

7) Käske naapureiden pitää silmänsä auki.

8) Käytä apuna loukkuja. Paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä, kunnan terveysviranomaiselta tai löytöeläintarhalta voi kysyä lainaksi loukkuja, joita kannattaa sijoittaa katoamis- tai havaintopaikkoihin. Loukkuun laitetaan kanille tuttua ruokaa tms.

Tulin hei takas!
9) Älä lopeta etsintöjä liian nopeasti. Pelästynyt kani voi lymytä pitkäänkin samassa paikassa ja siksi siitä ei välttämättä näy hetkeen vilaustakaan. Monesti ihmiset luulevat, että lemmikki kuolee välittömästi joutuessaan luonnon armoille. Nalan kadotessa oli onneksi kesä, mut alimmillaan yölämpötila tais olla vain + 3-astetta. Ruokaa riittää luonnossa ja vettäkin se oli ilmeisesti löytänyt. Lähtiessään liikkeelle, kani kulkee yleensä samoja reittejä ja mahdollisesti palaa itse pihapiiriin ja lähtöpaikkaan. Näin kävi Nalan kanssa. Kani tuskin lähtee minnekään kauas! Etsi myös iltaisin ja öisin, koska kani saattaa lähteä liikkeelle vasta illan hiljetessä. Jätä vajan ovi tai muu vastaava raolleen jotta se voi mennä sinne, jos tulee takaisin ja etsii piilopaikkaa.

10) Kun olet saanut kanin näköpiiriin, älä yritä ottaa sitä kiinni heti. Varsinkin, jos kani on ollut kadoksissa päiviä, se on todennäköisesti hyvin varovainen. Odota, että se itse menee jonnekin missä se on nalkissa. Meillä Nala meni portaiden alla olevaan koloon ja silloin katsoin tilaisuuteni tulleen. Mies meni sisään ja mä olin niin kauan tukkeena, et kuulin miehen saaneen kiinni ja tukevan otteen.

Näillä ohjeilla kani löytyy melko varmasti! 

No sitten, haluatte varmasti kuulla myös mitä meidän korvapotilaalle Lululle kuuluu? Viikon päästä tikkauksesta rupi kai kutisi niin paljon ja rasvaaminen ärsytti, et repi korvan auki. Tämä tapahtui siis torstai-iltana. Olin jo tarpeeksi huolissani Lulusta ja sit vielä Nalakin katosi! Perjantaina mä jäin päivystämään Nalaa ja mies meni Lulun kanssa lääkäriin. Siellä se teipattiin, korva sidottiin ja annettiin antibioottia. Kotona ei mennyt ku puoli tuntia ja korva oli taas ulos paketista. Aloin olla jo ihan epätoivoinen, et eikö nää vastoinkäymiset lopu mihinkään! Ei olla muulloin jouduttu käydä eläinlääkärissä paitsi Eetu leikkauttamassa, mut nyt sattui kaikki samaan rytäkkään X(

Tänään käytiin tarkistuttamassa taas Lulu, kun ensin tän piti olla siteen poisto ja muu tarkistus. Korva on selkeästi paranemaan päin, mut antoi lisää antibioottia. Se olis voinut leikata ja tikata sen uudestaan, mut korva näytti jo niin hyvältä, et ei jaksettu alkaa kaikkea alusta. Jo rahatilanteenkaan takia. Lovesta viis kunhan korva paranee! Ja ihan sama, vaikkei sitä ketään ostais. Ei korvasta ole haittaa hänelle itselleen ja meille hän kelpaa aina! <3

Välillä roikottaa toista korvaa ja voi olla,
et hänestä jää pieni propellikorvapupu :)

Meillä siis loppu hyvin, kaikki hyvin! Kaiken tämän keskellä pystyin kuitenkin eläytymään muiden suruun hirveän hyvin. Mä sain kanini takaisin, mut erittäin pahoillani olen Saran puolesta!!! :'( Lisäksi myötätuntoni Piialle! Häneltä on nyt pienen ajan sisällä kuollut tai jouduttu lopettamaan monta kania erinäisistä syistä :(

Tällä kertaa viestini on siis omistettu kaikille kaninsa viime aikoina menettäneille! Ja kiitos rakkaille ystävillemme naapurissa tuesta ja myötäelämisestä meidän ahdingossamme! <3

maanantai 19. elokuuta 2013

Ura äitinä

Nyt on sitten Iitan ura äitinä saatettu kunnialla päätökseen! Perjantaina iltamaidon jälkeen vieroitettiin poikaset viemällä Iita, Eetu ja Milli ulkorakennukseen. Se ei ole lämmin tila, mut vielä siellä voi olla, kun yöt ei ole niin kauheen kylmiä. He joutuvat olemaan siellä vaan pari viikkoa. Vähän laitettiin peitettä häkin ja kopin päälle, et voivat mennä edes jonnekin missä ei ainakaan vedä. Ensin ajattelin, et olisin pitänyt kaikki samassa tilassa ihan luovutukseen asti, mut se ei sit onnistunutkaan. Iita väsähti ja päätettiin sen takia kuitenkin ottaa poikasille itsenäistymisvaihe käyttöön ja Iitalle lepo.

On se Iita tehnyt pitkän putken ja jää nyt ihan ansaitusti lomalle. Paitsi et voi olla niin kuten olen aiemmin tuonut ilmi, etten välttämättä tee Iitalla poikasia enää ollenkaan. En vanno mitään, mut onhan meillä noita muitakin naaraita. Siltä tuli kyllä tosi hienoja poikasia, mut jos ens vuonna teetän ni ne tulee sit jollekin/joillekin siskoksista...ja toivottavasti ei enää näin montaa kerralla! Niissä on ihan hirvee homma ja varsinkin nyt se tuntuu haastavalta kun alkoi taas koulu. Olen siis 25 v., mut käyn taas kokopäiväisesti koulua, vaikka olin jo välillä työelämässä monta vuotta. Joka tapauksessa, kolmetoista kania on hiukan liikaa ja välillä olenkin "ampumassa niitä kuuhun". On ne vaan silti niin ihania ja tiedän, et niitä tulee ihan hirvee ikävä sit kun ne lähtee uusiin koteihin. Täytyy valmistautua siihen, et kohta se tyhjyys ja talvi taas iskee. No ei nyt ihan talvi vielä, mut syksy ja pimeä :D

Asiaan vielä palatakseni: tavoite mulla on se, et haluaisin kaikilla naarailla teettää elämänsä aikana edes yhdet poikaset...mutta...jos kaikille neljälle siskokselle tulee kahdeksan poikasta niin harkitsen kyllä uusiks! Senkin takia, et ensisynnyttäjä ei saa olla yli 1,5 v ja se tarkoittaa sitä, et kaikilla näillä neljällä ne ekat pitäis teettää ens vuonna. Toiveena olis, et saisin ens kesänä tehtyä tosta vanhasta heinäladosta ison kanilan ja silloin voisin ehkä teettääkin poikasia kaikilla. Saa nähdä. Mut Iita-Juksu-yhdistelmä on nyt loppuun käytetty jo senkin takia, et Juksukin on leikattu. Ens vuodelle on jo ihan uus ja IHANA astuttaja tiedossa ;) Eikä Juksua tietenkään vois muutenkaan käyttää noihin tuleviin äiteihin. No joo, mut siinä tuli nyt kerrottua kaikki tulevaisuuden suunnitelmat. Meillä tilanne elää ja muuttuu jatkuvasti :)

En olekaan tainnut puhua aiemmin tosta heinälato-suunnitelmasta. Se on sellanen aika iso tila jossa on nyt vaan kaikkea romua. Harmi, et kesä on niin lyhyt ja vanhalla sukutilalla riittää liian paljon hommaa joten en ehtinyt tarpeeks toteuttaa itseäni tänä kesänä. Eikä tosin ollut rahaakaan. Se tarvii ensinnäkin tiivistää, ettei tule vetoa ja jotta pysyis lämpötila talvella edes plussalla. Toiseks, sinne tarttis tehdä ikkuna, et sisään pääsis edes hiukan päivänvaloa. (Nyt laitettiin vaan keinovalaistus noille evakossa asuville.) Kolmanneks, sieltä tarttis viedä kaikki romut pois ja siihen odotan lupaa anopilta. Neljänneks, olis kiva, jos siihen sais yhdistettyä jonkun ulkotilan samalla tavalla ku Hulilla, Hasulilla ja Inkulla nyt. Viidenneks, heille vois tehdä omat "karsinat", koska kaikki ei voi olla samassa tilassa vapaana. Nekin olis kuitenkin isot alueet. Kuudenneks, lattiaa täytyis hiukan korjailla. Ei se kuulemma ole mikään ihan mahdoton homma ja sitä tässä odottelen. Silloin tulee olemaan meidän kaneilla hauskaa ja paljon tilaa! Mut nyt se on vielä unelma :)

Myöhemmin

Kauheeta, kun tässä kirjoitellessa tuli mies sanomaan, et katso mitä on tapahtunut. Tolta toiselta luonnonkeltaiselta, siis ei Nalalta vaan toiselta, oli korva revennyt! Oltiin yläkerrassa eikä kuultu mitään, mut ne oli kai tapellut, koska mustia, valkoisia ja keltaisia karvoja oli joka puolella. Tapahtuuhan niitä, mut halusin yrittää korjata asiaa jotenkin, koska korva näytti aika pahalta vaikkei vuotanut tms. Tiedän, et kaikki ei olis välttämättä tehnyt mitään vaan antanut parantua omalla painollaan. Me lähdettiin kuitenkin viemään eläinlääkäriin ja tietenkin aika kallista lystiä se on näin sunnuntai-iltaisin. Korvaan tuli 10 tikkiä, mut lääkäri oli tosi hyvä ja teki tarkkaa jälkeä! Korvaan taitaa jäädä vain ihan pieni lovi muistoksi siitä, et "mulla on asennetta eikä kannata tulla mulle uhoomaan!" :D Meidän, köyhän opiskelijan ja sairaslomalaisen, lompakkoon sen sijaan tuli isompi, 110 €:n, lovi.

väsynyt nappula
Nyt iloisempiin kuviin:


siamilaiset kaksoset
pieni mangusti nimeltä Nala
"Oikeesti!? Mä en jaksa enää noita poikasia!"
Maitoaika selvästikin lähestyy, mut mitenköhän te
kuvittelitte äidin pääsevän imettämään teitä?
laiskuuden huippu
Toi imetys oli muuten loppuvaiheessa aika mielenkiintoinen tapahtuma. Kuinka ne kaikki mahtui sinne yhteen pieneen koppiin!? Siitä on videokin tossa perässä ku niitä vaan tulee sieltä :D Mut onneks se imetysralli on nyt ohi...mäkin pääsen jatkossa aikaisemmin nukkumaan kun ei tarvii odottaa kymmeneen saakka imetysaikaa. Laitoin nimittäin yleensä sen jälkeen poikaset yöksi häkkiin ja siivoin päivän jäljet. Tänään oli sit muuta draamaa mikä viivytti nukkumaanmenoa, mut nyt vihdoin painun "unimaailmaan" :D




perjantai 9. elokuuta 2013

Milli

Nyt ollaan päätetty ainakin yhdestä meille jäävästä poikasesta...saanen esitellä uuden perheenjäsenemme:

Milli <3
Milli on aivan ihana, vekkuli ja leikkisä pörriäinen! Toisaalta ihmettelen, et miten taas rakastuin tollaseen levottomaan tapaukseen? Ollaan kuitenkin koko ajan puhuttu, et haluttais sellanen lällykkä syliversio. Loppujen lopuksi siinä vaan aina käy niin, et rakastun eniten niihin, jotka on päsmäreinä kaikessa mukana :D Millikin on just sellanen! Jos lattialta siivoaa pissoja niin hetkeksikään ei voi jättää paperirullaa lattialle, koska Milli varastaa sen välittömästi. No, ehkä siinä on se, et syliversiot on sit muutenkin rauhallisempia, omissa oloissaan ja "tylsiä".

hasulointitauko
Tavallaan rakastan haasteita. Iitakin oli joskus oikea ADHD-pupu, mut olen taltuttanut sen rakkaudellani :D Eetu taas oli aluks sellanen lällykkä, mut se sai vaikutteita Iitalta ja siitäkin tuli hiukan hasuli. Nyt ne on molemmat äärettömän ihania ja helppoja kaneja kaikin puolin!

Arvatkaa muuten mitä huomattiin!? Meillä on näköjään muitakin lemmikkejä, koska meidän ulko-oven portaiden alapäässä asuu sammakko sellasen ritilän alla. Tosin en pidä hänestä ihan niin paljon. Pari kertaa se on istunut meidän portailla sateella ja ihmeteltiin, et missä se asuu. Kerran oltiin leikkaamassa pupujen kynsiä portailla, kun kuultiin kurnutusta. Luulin ensin, et se oli mun tai pupujen maha, mut kun kurkistettiin maton alle niin siellä se oli. Eikä ole vieläkään lähtenyt minnekään. Mä haluaisin viedä sen jokirantaan, mut mies sanoo vaan, et anna hänen asua siellä. Ja eilenkin kun satoi ni mies sanoi, et varo, ettet astu sammakon päälle, jos se on tullut sieltä ulos X)

Hyi :/
Löydettiin myös vauvasammakko,
mut ei tiedetä onko se hänen.
Olen muuten unohtanut laittaa tänne, kun otin pari kuvaa kokoeroista. Nämä on otettu noin pari viikkoa sitten. Katsokaa miten iso Huli on jo Eetuun verrattuna ja toisaalta taas, että kuinka pieni pikku-Huli oli silloin siskoonsa verrattuna:



Sitten seuraavaksi lähtee kiitokset pupujen tädille ja hänen perheelleen...eli mun siskon, lukijamme "sensaatioäidin", perheelle. Pidempiaikaiset lukijamme ehkä muistavatkin mistä nimitys sensaatioäiti on tullut: sensaatiohiiri äitiyslomalla. Selventääkseni vielä, sensaatioäiti on sama sisko jolla on nämä kaksi pientä hasulipoikaa ja joiden "puputäti" mä taas olen :D Joka tapauksessa, puput siis saivat heiltä perheen pienimmän sanoin "pauon" eli pallon josta on tullut aika suosittu lelu. Pallon sisälle laitetaan kauraa ja joskus saattaa useampikin pupu juosta saman pallon perässä herkkujen toivossa. Tässä siitä video:


Ja heipparallaa sitten tällä erää...hauskoja sadekelejä kaikille, ainakin tänne Etelä-Pohojanmaalle :D

lauantai 3. elokuuta 2013

Siivouspäivä

Tänään on ollut pitkä ja hikinen siivouspäivä. Kuten kuvista voi havaita, oli jo aikakin!


Siivoukseen tarvitsen vain:

Harja jolla lakaisen häkit
Imuri. Tähän kohti pieni varoituksen sana:
älä milloinkaan jätä kania kahden imurin kanssa!
Meillä ainakin kostetaan johdolle.
Höyrypesuri, taivaan lahja kanin omistajalle!
Pieni pyyhe höyrypesurin kaveriksi
Kuivain jossa on rätti lattianpesua varten.
Pesen lattian joka viikko.
Ja tietenkin: työnjohtaja!
Aloitan siis ensin häkeistä.
Lakaisen ne ja laitan kaiken pissalaatikkoon näin:

Yleensä rakas mieheni auttaa mua tässä projektissa ja vie vähintään pissulaatikot ulos. ONNEKSI hän on melkein yhtä antautunut meidän kaneille kuin minä! Muuten voin sanoa suoraan, ettei tästä tulis yhtään mitään! No, mutta hän siis hoitaa pissupellettien vaihtamisen ja käytetyt vie tänne:
...jossa ne poltetaan.
Sen jälkeen puput menevät siivottuihin häkkeihin jotta saan imuroitua koko huoneen ja pestyä lattiat.
Eetu ei oikein välitä näistä siivouspäivistä.
Lisäksi pesen ruokakupit, vaihdan vedet ja lisään heinää. Kuulostaa helpolta, mut aikaa vierähtää monesti tunti jos toinenkin...ainakin jos oikein hyvin siivoan. Lopputulos on sen arvoinen:
Ehkä huomaattekin, et verkot on poissa! Mies viritti seinille taas lisää levyjä, ettei Iita ja Eetu pääse syömään tapettia. Aikuiset ei meillä pissaa sängylle ja pienet eivät vielä osaa loikata sinne.
Ihanaa miten puhdasta...hetken!

Kaiken tämän jälkeen koittaa koko perheen "nannukkapäivä".
Näitä meillä käytetään pupujen herkkuina: kauraa, rusinaa, porkkanaa versoineen, basilikaa, omenaa ym. ym.
Miks meidän nannukat on niin paljon lihottavampia!?
Sit onkin jo melkein ilta. Arvatkaa mistä tietää, et imetysaika lähestyy?
Siitä kun parveilu imetyskopin
läheisyydessä tai äidin perässä alkaa :)
Ja vähän ajan päästä siellä taas nautiskellaan <3
Sen jälkeen on päivän leikit aika lopettaa. Pienet menevät nukkumaan ja valot sammuvat. Hyvää yötä!