Mission impossible

Ruoka yhdistää aina parhaiten

Tyttöjen yhdistäminen onkin ollut vielä haastavampaa mitä odotin. Tuntuu, et näin pitkä prosessi ei sovi ollenkaan mun luonteelle, kun en jaksais odottaa. Kyllähän mä sen tiesin, et voi olla vaikeeta eivätkä välttämättä koskaan tule toimeen. Siihen nähden kaikki on mennyt paremmin ku oletetusti! Silti alkaa välillä olla keinot vähissä. En mäkään siis välttämättä suosittelis samaa kenellekään. Täytyy olla paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Olen täällä kuuluttanut, et tykkään kaneissa niiden haasteellisuudesta, mut se palkinto saattaa tulla joskus vasta todella pitkän ajan jälkeen. Tää onkin siis tavallaan hyvää harjoitusta kehittää kärsivällisyyttä.

Olen nyt siis viimeiset pari viikkoa viettänyt tiiviisti aikaa tyttöjen kanssa. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, et kanit on kylläkin samassa tilassa toisiaan suuresti vahingoittamatta, mut ei ne mitään ylimpiä ystäviä ole. Iineksen kanssa Nasu (luppis) tulee kaikkein parhaiten toimeen. Kerron sit tarkemmin, et miten suoritin yhdistämisen, jos koko operaatio loppujen lopuks onnistuu. Olenhan täällä yrittänyt samalla jakaa tietoa muillekin oman kokemuksen kautta. Juhlin vasta sitten, kun kaikki puput löllöttävät vierekkäin.

Tätä se on ihan parhaimmillaan.
Tapahtunut vain kerran mun nähden ja
silloin ne oli päivän sisällä, et pystyin
seuraamaan toimintaa.

Vaikeinta kaikessa on, et luppis on ihan jopa raivostuttavan arka. Tiedän, onhan se ihan ymmärrettävää, mut se koettelee taas mun kärsivällisyyttä. Toisaalta arkuus on tavallaan myös ihan perusteltua, koska noista meidän siskoksista ei ota selvää hullukaan. Uskoisitteko muuten, et täyttivät jo puol vuotta!? Joka tapauksessa, välillä ne käy nuolemassa ja välillä ajaa Nasun pois. Ehkä Nasukaan ei ota niistä selvää, et ovatko ystäviä vai ei ja se vaan lisää sen arkuutta. Nasu ähöttää melkein koko ajan vaan yhdessä nurkassa ja joskus siskoksetkin ajaa sen sinne. Neuvoja saa siis mielellään antaa! Onneks siskoksilla pitäis olla jo pahin hormonihirviökausi ohi ja alkavat rauhoittua.

Jotenkin on kyl hirveen söpöäkin, et siskokset ovat oppineet niin täysin toistensa tavoille. Keskenään ne saattaa välillä olla ylimmät ystävät ja välillä kiukutella ilman, et ketään on moksiskaan. Ja olipa ne kuinka vieraalla maaperällä tahansa niin liittoutuvat aina keskenään. Nasu tulee sopimaan oikein hyvin joukkoon, jos vaan oppii siskosten tavoille. Hyvältä näyttää siinäkin mielessä, et on onneks alistuvaista tyyppiä. Tän yhdistämisen aikana olen oppinut tuntemaan tyttöjä taas paremmin ja side heihin on vahvistunut. Ne on kuitenkin ollut kanilassa vähän eristyksissä meistä.

Toivoisin senkin takia tän projektin olevan jo ohi, koska nyt siis olen viettänyt paljon aikaa tyttöjen kanssa. Sen takia mulla on erityisen huono omatunto siitä, et Aku on joutunut olemaan enemmän yksin. Varsinkin, kun sille ei voi vielä laittaa kaveria, joten on ajoittain tosi yksinäistä. Akun kanssa pitäis ehdottomasti alkaa harrastaa esteitä, koska se on oppinut nyt hyppäämään 90 cm korkean aidan yli! Mun mielestä se on tosi paljon noin pienelle kanille eikä meillä ketään muu kykene samanlaisiin suorituksiin. Alla on siitä videokin, kuinka oppi karkaamaan aitauksesta.

Harmi vaan, et siinä taiteillessa mursi vasemman takajalan "pikkurillin" ja nyt se sojottaa ihan sivulle. Sille ei varmaan voi oikein tehdä mitään? On liian pieni leikkaukseen/nukutukseen ja siteen repis luultavasti aina pois. Lisäks, koska se ei häntä näytä haittaavan millään tavalla niin ei tehty sille mitään. Ei edes heti huomattu sitä. Se oli kuitenkin viimeinen tikki ja otin Akun pois myynnistä, koska oltiin muutenkin harkittu sen pitämistä. Nyt on sitten kaikki puput myyty tällä erää.

Aku on jotenkin tosi eläväinen tapaus. Sen takia sillä on uusi lempinimi Liaku. Se tulee siitä, et se liakuu eli "riehuu" niin paljon. Juoksee aina täysillä ympäriinsä ja virtaa olis loputtomiin. Liaku sopii siis siinäkin mielessä: Li-Aku eli Litium Akku, meidän pieni Duracell-pupu :) Oli pakko suurentaa sen aitausta, koska se oli selkeästi sen eläväisyyteen ja seikkailunhaluun nähden liian pieni...ja jottei satuttais itseänsä enää pahemmin. Ollaan myös pidetty sitä paljon meidän kanssa ihan vapaana, koska on niin hyväkäytöksinen.

Käytiin muuten Liakun kanssa "näyttelyssä". Mulla oli koulussa tuote-esittely ja Aku oli mun "tuote", koska oli silloin vielä myynnissä. Kaikki tykkäs hänestä ja Aku oli jotenkin niin ylpeänä itsestään :D Mitäs muuta...Ramunesta tuli muuten Wilma ja on kuulemma hyvin sopeutunut, vaikka sielläkin yhdistettiin yhden tytön ja yhden uroksen kanssa. Iita, Eetu ja Milli on vihdoinkin taas lopettanut pissaamisen lattialle, vaikka papanaa kyl tulee paljon. Kyllä siinä kestikin kauan sisälle paluun jälkeen!

Laitan loppuun vielä kuvia, kun sain nyt syyslomalla sen laajennuksen valmiiks, josta viimeks puhuin. Kuvista ei näy, mut tonne yläkertaan ja lämpökoppiin viritettiin myös kivat tunnelmavalot ;) Tosin puput ei ole nyt kanilassa, koska yhdistämisen takia ne on vieraalla maaperällä eli saunalla.

Lattiataso ja kaksikerroksinen koppi on uudet.
Koppiin menee portaat, joissa on kaiteet.
Pissalaatikon vieressä näkyy pieni taso,
jolle hyppäävät ja siitä kyseiset portaat
lähtee ylös. Tason alla näkyy pieni kolo,
josta pääsevät jo aiemmin esiteltyihin
tiloihin.

Iines yläkerrassa

Madly in love

Virallinen nimi: NightMary's Ruby
Rotu: kääpiöluppa
Syntynyt: 22.06.2010
Väri: madagaskar viittakuvio
Sukupuoli: naaras

Päivitysväli on harventunut, mut kani-innostus ei ole laantunut. Päinvastoin! Ette ikinä arvaa!? Älkää kysykö miksi, mut meille tuli toissapäivänä yks kani lisää. Kontrolli petti aivan täysin! Olen nimittäin viime aikoina ihastunut kääpiöluppiin ja kun kuulin, et tästä läheltä sellainen annetaan pois, en voinut olla kysymättä asiasta enemmän. Virheliike tapahtui jo siinä kohtaa, koska kuvan nähtyäni olin jo ihan myyty. Sitä paitsi tykkään hirveästi madagaskar väristä. Nyt hän on ollut meillä pari päivää ja viimeistään tähän mennessä mun sydämeni on aivan totaalisesti viety! 

Huli ja Hasuli - parhaat ystävät ja
pahimmat viholliset

Oikeastaan, kaikesta tästä voi osoittaa syyttävää sormea ihanaa naapuriamme kohtaan. Hän asiasta kertoi, vaikka tietää, et meillä on jo valmiiks ihan liikaa kaneja! Ei kai, ei olla kaduttu hänen ottamistaan hetkeäkään! Kaikki meni toisaalta hyvin, koska tämä entinen omistaja, joka ei häntä voinut enää pitää, halusi hänelle jo epätoivoisesti uuden kodin ennen talvea. Toivotaan, et sopeutuis meillä kanilan tyttöjen kanssa. Iitan kanssa on ihan turha edes yrittää ja haluaisin kuitenkin pysyä kahdessa laumassa. Joku voiskin nyt kertoa kokemuksia, et miten on yhdistänyt keskenään vieraat naaraat. Varsinkin, kun siskokset on nyt jossain ihmeen teini-iässä, koska välillä tapellaan ja välillä ollaan ylimmät ystävät.

Uusi tulokas taitaa olla vähän paksussa kunnossa, mut kyllä se siitä, kun pääsee muiden rytmiin mukaan. Meillä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet liikuntaan. Tunnetusti olen hiukan hullu vapauden perään ja sen takia kanilaankin on taas rakenteilla laajennus ;) Siitä vielä myöhemmin, kun on valmis (jos on sitä ikinä, kun keksin aina jotain uutta). Olen toisaalta ylpeä siitä, et varmasti vapaudesta johtuen, meidän kanit on kaikki hoikkia ja hyväkuntoisia - toisin ku minä itse.

Näin tällä kertaa, toinen tuli ja toinen lähti. Ramune nimittäin sai uuden hyvän kodin ja lähti perjantaina. Aku on vielä meillä, mut musta tuntuu, et mitä kauemmin on niin ei todellakaan pystytä hänestä enää luopumaan! On niin IHANA sydäntenvalloittaja hänkin <3 Enkä tainnut kertoa, et silloin kun Aku muutti poikamiesyksiöönsä niin Iita, Eetu ja Milli otettiin vihdoinkin sisälle. Sisäsiisteys oli taas unohtunut ja sen jälkeen on ollut aikamoista pissushowta, mut parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan. Uhkasin jo, et jos ei tällainen peli lopu niin saavat mennä takas ulos ja luppis tulee sisälle. Hän on hirveen siisti ja sopis paljon paremmin sisälle kuin nämä meidän hasulit. Siitä sit toinen äärettömän siisti Aku leikkaukseen muutaman kuukauden päästä ja luppiksen kaveriksi niin asia on ratkaistu X)

Akusta onkin tullut
ruskeasiamsoopeli perhonen

Milli

Pupujen iltapala (sisältö vaihtelee,
mut kuuluu osana iltarutiinia ja
osaavat odottaa sitä aina noin klo 21)