Mission impossible

Ruoka yhdistää aina parhaiten

Tyttöjen yhdistäminen onkin ollut vielä haastavampaa mitä odotin. Tuntuu, et näin pitkä prosessi ei sovi ollenkaan mun luonteelle, kun en jaksais odottaa. Kyllähän mä sen tiesin, et voi olla vaikeeta eivätkä välttämättä koskaan tule toimeen. Siihen nähden kaikki on mennyt paremmin ku oletetusti! Silti alkaa välillä olla keinot vähissä. En mäkään siis välttämättä suosittelis samaa kenellekään. Täytyy olla paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Olen täällä kuuluttanut, et tykkään kaneissa niiden haasteellisuudesta, mut se palkinto saattaa tulla joskus vasta todella pitkän ajan jälkeen. Tää onkin siis tavallaan hyvää harjoitusta kehittää kärsivällisyyttä.

Olen nyt siis viimeiset pari viikkoa viettänyt tiiviisti aikaa tyttöjen kanssa. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, et kanit on kylläkin samassa tilassa toisiaan suuresti vahingoittamatta, mut ei ne mitään ylimpiä ystäviä ole. Iineksen kanssa Nasu (luppis) tulee kaikkein parhaiten toimeen. Kerron sit tarkemmin, et miten suoritin yhdistämisen, jos koko operaatio loppujen lopuks onnistuu. Olenhan täällä yrittänyt samalla jakaa tietoa muillekin oman kokemuksen kautta. Juhlin vasta sitten, kun kaikki puput löllöttävät vierekkäin.

Tätä se on ihan parhaimmillaan.
Tapahtunut vain kerran mun nähden ja
silloin ne oli päivän sisällä, et pystyin
seuraamaan toimintaa.

Vaikeinta kaikessa on, et luppis on ihan jopa raivostuttavan arka. Tiedän, onhan se ihan ymmärrettävää, mut se koettelee taas mun kärsivällisyyttä. Toisaalta arkuus on tavallaan myös ihan perusteltua, koska noista meidän siskoksista ei ota selvää hullukaan. Uskoisitteko muuten, et täyttivät jo puol vuotta!? Joka tapauksessa, välillä ne käy nuolemassa ja välillä ajaa Nasun pois. Ehkä Nasukaan ei ota niistä selvää, et ovatko ystäviä vai ei ja se vaan lisää sen arkuutta. Nasu ähöttää melkein koko ajan vaan yhdessä nurkassa ja joskus siskoksetkin ajaa sen sinne. Neuvoja saa siis mielellään antaa! Onneks siskoksilla pitäis olla jo pahin hormonihirviökausi ohi ja alkavat rauhoittua.

Jotenkin on kyl hirveen söpöäkin, et siskokset ovat oppineet niin täysin toistensa tavoille. Keskenään ne saattaa välillä olla ylimmät ystävät ja välillä kiukutella ilman, et ketään on moksiskaan. Ja olipa ne kuinka vieraalla maaperällä tahansa niin liittoutuvat aina keskenään. Nasu tulee sopimaan oikein hyvin joukkoon, jos vaan oppii siskosten tavoille. Hyvältä näyttää siinäkin mielessä, et on onneks alistuvaista tyyppiä. Tän yhdistämisen aikana olen oppinut tuntemaan tyttöjä taas paremmin ja side heihin on vahvistunut. Ne on kuitenkin ollut kanilassa vähän eristyksissä meistä.

Toivoisin senkin takia tän projektin olevan jo ohi, koska nyt siis olen viettänyt paljon aikaa tyttöjen kanssa. Sen takia mulla on erityisen huono omatunto siitä, et Aku on joutunut olemaan enemmän yksin. Varsinkin, kun sille ei voi vielä laittaa kaveria, joten on ajoittain tosi yksinäistä. Akun kanssa pitäis ehdottomasti alkaa harrastaa esteitä, koska se on oppinut nyt hyppäämään 90 cm korkean aidan yli! Mun mielestä se on tosi paljon noin pienelle kanille eikä meillä ketään muu kykene samanlaisiin suorituksiin. Alla on siitä videokin, kuinka oppi karkaamaan aitauksesta.

Harmi vaan, et siinä taiteillessa mursi vasemman takajalan "pikkurillin" ja nyt se sojottaa ihan sivulle. Sille ei varmaan voi oikein tehdä mitään? On liian pieni leikkaukseen/nukutukseen ja siteen repis luultavasti aina pois. Lisäks, koska se ei häntä näytä haittaavan millään tavalla niin ei tehty sille mitään. Ei edes heti huomattu sitä. Se oli kuitenkin viimeinen tikki ja otin Akun pois myynnistä, koska oltiin muutenkin harkittu sen pitämistä. Nyt on sitten kaikki puput myyty tällä erää.

Aku on jotenkin tosi eläväinen tapaus. Sen takia sillä on uusi lempinimi Liaku. Se tulee siitä, et se liakuu eli "riehuu" niin paljon. Juoksee aina täysillä ympäriinsä ja virtaa olis loputtomiin. Liaku sopii siis siinäkin mielessä: Li-Aku eli Litium Akku, meidän pieni Duracell-pupu :) Oli pakko suurentaa sen aitausta, koska se oli selkeästi sen eläväisyyteen ja seikkailunhaluun nähden liian pieni...ja jottei satuttais itseänsä enää pahemmin. Ollaan myös pidetty sitä paljon meidän kanssa ihan vapaana, koska on niin hyväkäytöksinen.

Käytiin muuten Liakun kanssa "näyttelyssä". Mulla oli koulussa tuote-esittely ja Aku oli mun "tuote", koska oli silloin vielä myynnissä. Kaikki tykkäs hänestä ja Aku oli jotenkin niin ylpeänä itsestään :D Mitäs muuta...Ramunesta tuli muuten Wilma ja on kuulemma hyvin sopeutunut, vaikka sielläkin yhdistettiin yhden tytön ja yhden uroksen kanssa. Iita, Eetu ja Milli on vihdoinkin taas lopettanut pissaamisen lattialle, vaikka papanaa kyl tulee paljon. Kyllä siinä kestikin kauan sisälle paluun jälkeen!

Laitan loppuun vielä kuvia, kun sain nyt syyslomalla sen laajennuksen valmiiks, josta viimeks puhuin. Kuvista ei näy, mut tonne yläkertaan ja lämpökoppiin viritettiin myös kivat tunnelmavalot ;) Tosin puput ei ole nyt kanilassa, koska yhdistämisen takia ne on vieraalla maaperällä eli saunalla.

Lattiataso ja kaksikerroksinen koppi on uudet.
Koppiin menee portaat, joissa on kaiteet.
Pissalaatikon vieressä näkyy pieni taso,
jolle hyppäävät ja siitä kyseiset portaat
lähtee ylös. Tason alla näkyy pieni kolo,
josta pääsevät jo aiemmin esiteltyihin
tiloihin.

Iines yläkerrassa