Ura äitinä

Nyt on sitten Iitan ura äitinä saatettu kunnialla päätökseen! Perjantaina iltamaidon jälkeen vieroitettiin poikaset viemällä Iita, Eetu ja Milli ulkorakennukseen. Se ei ole lämmin tila, mut vielä siellä voi olla, kun yöt ei ole niin kauheen kylmiä. He joutuvat olemaan siellä vaan pari viikkoa. Vähän laitettiin peitettä häkin ja kopin päälle, et voivat mennä edes jonnekin missä ei ainakaan vedä. Ensin ajattelin, et olisin pitänyt kaikki samassa tilassa ihan luovutukseen asti, mut se ei sit onnistunutkaan. Iita väsähti ja päätettiin sen takia kuitenkin ottaa poikasille itsenäistymisvaihe käyttöön ja Iitalle lepo.

On se Iita tehnyt pitkän putken ja jää nyt ihan ansaitusti lomalle. Paitsi et voi olla niin kuten olen aiemmin tuonut ilmi, etten välttämättä tee Iitalla poikasia enää ollenkaan. En vanno mitään, mut onhan meillä noita muitakin naaraita. Siltä tuli kyllä tosi hienoja poikasia, mut jos ens vuonna teetän ni ne tulee sit jollekin/joillekin siskoksista...ja toivottavasti ei enää näin montaa kerralla! Niissä on ihan hirvee homma ja varsinkin nyt se tuntuu haastavalta kun alkoi taas koulu. Olen siis 25 v., mut käyn taas kokopäiväisesti koulua, vaikka olin jo välillä työelämässä monta vuotta. Joka tapauksessa, kolmetoista kania on hiukan liikaa ja välillä olenkin "ampumassa niitä kuuhun". On ne vaan silti niin ihania ja tiedän, et niitä tulee ihan hirvee ikävä sit kun ne lähtee uusiin koteihin. Täytyy valmistautua siihen, et kohta se tyhjyys ja talvi taas iskee. No ei nyt ihan talvi vielä, mut syksy ja pimeä :D

Asiaan vielä palatakseni: tavoite mulla on se, et haluaisin kaikilla naarailla teettää elämänsä aikana edes yhdet poikaset...mutta...jos kaikille neljälle siskokselle tulee kahdeksan poikasta niin harkitsen kyllä uusiks! Senkin takia, et ensisynnyttäjä ei saa olla yli 1,5 v ja se tarkoittaa sitä, et kaikilla näillä neljällä ne ekat pitäis teettää ens vuonna. Toiveena olis, et saisin ens kesänä tehtyä tosta vanhasta heinäladosta ison kanilan ja silloin voisin ehkä teettääkin poikasia kaikilla. Saa nähdä. Mut Iita-Juksu-yhdistelmä on nyt loppuun käytetty jo senkin takia, et Juksukin on leikattu. Ens vuodelle on jo ihan uus ja IHANA astuttaja tiedossa ;) Eikä Juksua tietenkään vois muutenkaan käyttää noihin tuleviin äiteihin. No joo, mut siinä tuli nyt kerrottua kaikki tulevaisuuden suunnitelmat. Meillä tilanne elää ja muuttuu jatkuvasti :)

En olekaan tainnut puhua aiemmin tosta heinälato-suunnitelmasta. Se on sellanen aika iso tila jossa on nyt vaan kaikkea romua. Harmi, et kesä on niin lyhyt ja vanhalla sukutilalla riittää liian paljon hommaa joten en ehtinyt tarpeeks toteuttaa itseäni tänä kesänä. Eikä tosin ollut rahaakaan. Se tarvii ensinnäkin tiivistää, ettei tule vetoa ja jotta pysyis lämpötila talvella edes plussalla. Toiseks, sinne tarttis tehdä ikkuna, et sisään pääsis edes hiukan päivänvaloa. (Nyt laitettiin vaan keinovalaistus noille evakossa asuville.) Kolmanneks, sieltä tarttis viedä kaikki romut pois ja siihen odotan lupaa anopilta. Neljänneks, olis kiva, jos siihen sais yhdistettyä jonkun ulkotilan samalla tavalla ku Hulilla, Hasulilla ja Inkulla nyt. Viidenneks, heille vois tehdä omat "karsinat", koska kaikki ei voi olla samassa tilassa vapaana. Nekin olis kuitenkin isot alueet. Kuudenneks, lattiaa täytyis hiukan korjailla. Ei se kuulemma ole mikään ihan mahdoton homma ja sitä tässä odottelen. Silloin tulee olemaan meidän kaneilla hauskaa ja paljon tilaa! Mut nyt se on vielä unelma :)

Myöhemmin

Kauheeta, kun tässä kirjoitellessa tuli mies sanomaan, et katso mitä on tapahtunut. Tolta toiselta luonnonkeltaiselta, siis ei Nalalta vaan toiselta, oli korva revennyt! Oltiin yläkerrassa eikä kuultu mitään, mut ne oli kai tapellut, koska mustia, valkoisia ja keltaisia karvoja oli joka puolella. Tapahtuuhan niitä, mut halusin yrittää korjata asiaa jotenkin, koska korva näytti aika pahalta vaikkei vuotanut tms. Tiedän, et kaikki ei olis välttämättä tehnyt mitään vaan antanut parantua omalla painollaan. Me lähdettiin kuitenkin viemään eläinlääkäriin ja tietenkin aika kallista lystiä se on näin sunnuntai-iltaisin. Korvaan tuli 10 tikkiä, mut lääkäri oli tosi hyvä ja teki tarkkaa jälkeä! Korvaan taitaa jäädä vain ihan pieni lovi muistoksi siitä, et "mulla on asennetta eikä kannata tulla mulle uhoomaan!" :D Meidän, köyhän opiskelijan ja sairaslomalaisen, lompakkoon sen sijaan tuli isompi, 110 €:n, lovi.

väsynyt nappula

Nyt iloisempiin kuviin:

siamilaiset kaksoset

pieni mangusti nimeltä Nala

"Oikeesti!? Mä en jaksa enää noita poikasia!"

Maitoaika selvästikin lähestyy, mut mitenköhän te
kuvittelitte äidin pääsevän imettämään teitä?

laiskuuden huippu

Toi imetys oli muuten loppuvaiheessa aika mielenkiintoinen tapahtuma. Kuinka ne kaikki mahtui sinne yhteen pieneen koppiin!? Siitä on videokin tossa perässä ku niitä vaan tulee sieltä :D Mut onneks se imetysralli on nyt ohi...mäkin pääsen jatkossa aikaisemmin nukkumaan kun ei tarvii odottaa kymmeneen saakka imetysaikaa. Laitoin nimittäin yleensä sen jälkeen poikaset yöksi häkkiin ja siivoin päivän jäljet. Tänään oli sit muuta draamaa mikä viivytti nukkumaanmenoa, mut nyt vihdoin painun "unimaailmaan" :D