Jouduin tosi vaikean päätöksen eteen: mitä teemme Nasulle? Aikaa kului ja kului, mut se ei näyttänyt edistyvän. Lopulta mun oli pakko hyväksyä tosiasia, ettei se tule sopeutumaan laumaan. Meidän omat kasvatit on niin erilaisia. Välillä meni jo tosi hyvin, mut jostain syystä otti taas hirveästi takapakkia ja jäi vaan nurkkaan kyyhöttämään. Enkä tietenkään vois antaa sen elää sellasta elämää. Heräs niin monia kysymyksiä. Täytyykö sille rakentaa oma mökki, koska sisälle ei voitais enää ottaa yhtään? Mut tulisko siitä ihan hirveän yksinäinen ja jäiskö Millille kauhea ikävä? Mitä jos otettais Milli Nasun kanssa erilleen? Toisaalta Nasu on jo neljävuotias ja mitä jos se kuolee vaikka vuoden päästä? Siinä tapauksessa sama tilanne olis edessä taas ens syksynä Millin kanssa eikä sitä vois enää palauttaa muiden kanssa niin pitkän ajan jälkeen. Millille vois ehkä sit ottaa sen jälkeen joku kaveri, mut toisaalta en jaksais palata kolmeen laumaan vain yhden kanin takia. Kaikki meni muuten niin hyvin. Vai pitäsikö vaan luopua koko kanista? Lopettaminen ei ole vaihtoehto. Kaikki olis niin eri tavalla, jos se olis ollu meillä pienestä saakka. Se olis sopeutunut toisin ja silloin sen ei tarvis vaihtaa kotia jo toista kertaa. Mut se oli jo kolme vuotias, kun otettiin se "evakkoon" eikä meillä ole enää resursseja antaa sille sellaista elämää mitä se ansaitsee, jos ei sopeudu muiden kanien kanssa. Niinpä pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin luopumaan siitä. |
| Minni vauhdissa |
Viime viikko oli muutenkin vaikea. Sain kuulla, et meidän kasvatti Zorro oli kuollut yllättäen mitään varottamatta. Itse asiassa koko perheen kanit oli kuollut, ensin tyttö, sitten tytön ja Zorron poikanen ja sit Zorro. Taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi, et mikä niille tuli. Siinä mielessä olen hyvillä mielin, et luotan siihen kotiin täysin ja tiedän, ettei ne laiminlyönyt niitä mitenkään. Niille vaan tuli joku käsittämätön juttu. Kaikki oli kuulemma normaalisti, terveen näköisiä, söi ja joi normaalisti ja yhtäkkiä kaikki kuolee päivän välein. Tämä tuo mieleen sen Nasun poikasen joka kuoli myös yllättäen vain kolmen kuukauden ikäisenä. Nämä oli kuitenkin eri poikuetta ja Zorro oli jo vuoden ja pari kuukautta. Samoin poikanen oli varmaan jo puolvuotias eikä Zorro edes asunut tytön ja poikasensa kanssa. Omituista ja todella pelottavaa, jos itsellekin kävis noin!
Ainoa ilopilkku on tällä hetkellä Minni. Hän voi hyvin ja kasvaa. Sai viime viikolla ensimmäisen rokotuksensa ja olin niin ylpeä, kun eläinlääkärinkin mielestä meillä on reipas tyttö. On ostanut paikkansa meidän perheessä täysin eikä voitais olla enemmän ihastuneita häneen! Pupuja hän rakastaa yli kaiken, mut sitä intoa täytyy vielä hiukan hillitä :) Puput ei ole aina ihan yhtä innoissaan lähdössä leikkiin mukaan, mut paljon ne antaa anteeks meidän pikku pyörremyrskylle X) Ne vaan lähtee pois ja Eetu vähän murisee, mut ei tee mitään vaikka välillä Minni erehtyy jahtaamaan heitä. Kyllä tästä vielä hiljaa hyvää tulee ja joku päivä ovat varmasti hyvät ystävät. Ainakin näyttäis siltä, et puputkin ovat päässeet koirakammosta eroon, kun nenä alkaa tottua koiran hajuun. Vaikka Minni ei ymmärrä pupujen kieltä ja toisin päin niin ainakin yksi ele on sama: Minni lipasee pupujen kuonosta niin nopeasti kuin ehtii ennen ku puput jatkaa matkaa. Ja jos pidetään pupuja sylissä niin pesee vaan korvat ja menee päälle makaamaan <3 Voiko kukaan olla heltymättä hänelle, edes puput?
Minni, my love <3
Voi ei, harmi kun Nasu jouduttiin myymään :( Uskon kuitenkin että se on hyvään paikkaa mennyt ja tämä oli varmasti oikea ratkaisu teiltä.. :)
VastaaPoistaSöpöt isot korvat Minnillä! <3 :D
Toivotaan näin. Kyllä me sitä pitkään jahkattiinkin. Kävin maanantaina jo katsomassakin ja raukka oli hiukan stressaantuneen oloinen muutosta :( Mut kai se siitä parin viikon jälkeen alkaa jo helpottaa...
PoistaVoi miten kurjaa kun Nasun piti lähteä.
VastaaPoistaToisaalta kaikki eivät vain oikeasti sovi laumaan ja se on ihan faktaa ja Nasulla vaikutti varmasti myös ikä ja sekin ettei ollut sukua noille muille. :(
Kivakuitenkin että on nyt kodissa mistä sinäkin kuulet kuulumisia. <3
Ikävää myös tuo Zorron ja muiden tilanne...ei ole koskaan kivaa kuulla kun oma kasvatti menehtyy. :(
Itse epäilen tuossa, että kyseessä saattoi olla jokin sairauskin mitä ei päällepäin näkynyt ja se sitten tarttui muihin. :(
Niin ja en ole vielä Minnistä sanonut, että söpöhän se kyllä on, vaikken koiraihminen oikeastaan olekaan. <3
Kurjaahan se Nasusta luopuminen oli, mut munkin harmitus alkaa nyt jo hälvetä, kun hänellä on alkanut mennä niin hyvin. Kysyn välillä koulukaverilta, et onko ollut kiltisti ja kuinka on sopeutunut niin antaa kuulemma ottaa jo syliin ja nuolee <3 Vielä ei kauheasti halua viettää aikaa häkin ulkopuolella, mut mun mielestä siitä ei kannata olla huolissaan. Jos kerran viihtyy häkissään niin hyvä ja jossain vaiheessa, kun uskaltaa jo levittää reviiriään niin ei pian häkkiin enää haluakaan :D
PoistaZorron tapaus oli kyllä kans kurja juttu. Kuulostaa vaan tosi oudolta, et mistä olis sen sairauden saanut, kun ei edes asunut tytön ja poikasen kanssa? :O
Ja Minnistä vielä, et hän onkin niin ihana tapaus et monet ei-koiraihmisetkin on tykästynyt <3 :)
No voihan tuo sairaus kaiketi tarttua kaneihin ihmisestäkin...kai?
VastaaPoistaJa tokihan siellä on voinut olla jokin piilosairauskin vaikka nyt ihan Zorron vanhempienkin puolelta joka tuli Zorrossa tässä vaiheessa esille....tiettyhän tuollainen että kaikki kupsahtaa on mustakin varsin outoa, mutta ei tietenkään mitään voi sulkea poiskaan. :(
Ja sairaudesta vielä että luulen myös että jos jollain kanilla on jotain ollut niin se voi kulkeutua myös ihmisenkin mukana se vaikka nyt joku bakteeri ja siten tarttua kanista toiseen. o.o
Mää en tosiaan näistä niin kauheesti tiedä, mutta mysteeriksihän tuo tietenkin jää kun ei Eviraankaan voi kaikkia millään lähettää....kurja juttu vain. :(
Ei toi ainakaan mikään geneettisesti piilevä juttu voinut olla, koska kaikki kolme kuoli ja poikasen emän kanssa Zorro ei ainakaan ollut mitään sukua (kuoli ensimmäisenä). Mut joo, eipä siitä enää millään saa varmuutta tai ainakaan kaneja takaisin. Voihan ihminen tietysti olla siirtänyt jotain tautia kanilta toiselle, vaikka ei ihmiseen itseensä tarttuvaa oliskaan. Ja olihan ne kaikki kuitenkin ulkona niin joku ulkopuolinenkin elukka on saattanut käydä molempien häkkien läheisyydessä pörräämässä.
PoistaJoo tuokin voi hyvin pitää paikkansa, että ulkoa on elukasta tullut. :(
VastaaPoistaJa eihän niitä tosiaan takaisin koskaan saa, mutta kurjaa myös on kun yhtäkkiä käy näin. :(
No onneksi ihan siis teillä siellä kotona kanit voivat hyvin ja pienistä vastoinkäymisistäkin on teillä aina selvitty. :)
Hei pitkästä aikaa! Olipa surullista lukea Zorrosta. Linnuilla on joskus myös tuollaisia salaperäisiä kuolemia, olen kuullut. Pakkohan sen on olla joku eläinten tarttuva sairaus, kun kaikki kuoli. Hyvä että tiedätte kodin olleen kuitenkin turvallinen paikka, niin ei tarvitse siitä murehtia.
VastaaPoistaVai nyt sitten Nasu muutti pois. Meidän perhe jotenkin tykkäsi siitä, olemme välillä miettineet Nasua. Olisimme kyllä mekin ottaneet sen, jos ei noita kissoja olisi nyt niin paljon. Kanalaamme olisimme voineet sen ottaa asumaan, mutta parempihan sen on olla nyt perheen keskellä sisätiloissa, se on niin lutuinen. Hyvä että se pääsi "sylikaniksi" =) Eläinten on ilmeisesti vähän vaikea sulattaa yhtä suvun ulkopuolista jäsentä laumaansa, meillä on yhden oman kissan kanssa sama juttu.
Paljon terveisiä Minnille!