Pelko pois

Tänään olen niin onnellinen, koska ei tarvii enää pelätä! Voihan vieläkin mitä vaan tapahtua, mut nyt on kriittisimmät kolme päivää ohi. Sen jälkeen emo kuulemma enää harvoin hylkää poikasensa tms. Iita on hoitanut tosi hyvin, vaikka onkin ensikertalainen. Pienet ovat erittäin eloisia ja terveen näköisiä, niinku videolta voi katsoa. Huom. kuunnelkaa mikä ihana ääni! <3 Tietysti harmittaa vielä sen yhden puolesta, mut kun katsoo näitä, niin ei sillä tosiaan ollut mitään jakoa elämän tiellä...niin pieni se oli :( Näiden kohdalla täytyy melkeinpä ihme tapahtua, etteivät selviäis.

Nyt alkaa pienistä jo hiukan erottua, et minkälaista väriä saattais tulla. Yhdestä en osaa oikein sanoa, kun on niin vaalea, mut toivottavasti tosta rusehtavasta tulis madagaskar! Mun suurin haave oli, et saisin edes yhden mini-Iitan. Sit jos se on vielä tyttö, niin ehdottomasti pidän sen itselläni. Luonne kyllä vaikuttaa eniten Iitamaiselta. Hänestä ei nyt saatu kuvaa, koska ei suostunut pysymään hetkeäkään paikallaan XD Täytyy vaan tyytyä videopätkään.

Toinen lempparimme on tämä alla oleva. Hänkin on aika eläväinen, joten ihme, että saatiin hänestä edes näinkin hyvä kuva. Lisäksi, vaikka kuinka vannotin meidän "isi-pupua", että ottais tällä kertaa hyviä kuvia, niin ei! Heti kun poikaset otettiin esiin, hän alkoi panikoida. On se toisaalta ärsyttävää, mut suloistakin :) Aika haasteelliseksi on osoittautunut tämä kuvaaminen, mut ehkä jossain vaiheessa saatais heistä jokaisesta oma kuvansa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsen itse kuvaamaan. Ovat varmaan tosi ihania kun on silmät auennut, turkki kasvanut ja alkavat itse tulla ulos :)