Elämä yhtä saippuasarjaa

Viime aikoina on ollut ihan liikaa dramaattisia juonenkäänteitä meidän perheessä ja alan jo väsähtää. Anteeks rakkaat ystävät, etten ole pitänyt teitä ajan tasalla, mut on vaan ollut niin KIIRE! Koittakaa kestää tämä vuodatus, jota olen padonnut sisälläni kaks viikkoa. On niin paljon ehtinyt tapahtua, mut koitan pysyä aikajärjestyksessä :)

Ensinnäkin, Ramune lähti uuteen kotiin hiukan yli viikko sitten. Hänellä taitaa pyyhkiä ihan hyvin, koska on rakastunut <3 Tunne on molemminpuolinen ja ystävääni alkaakin jo välillä rasittaa tämä lemmenpari...halu toisen luokse olisi niin kova, että yritetään mennä läpi vaikka harmaan kiven ;) Nalallakin taitaa mennä ihan hyvin ja näin aivan hirvittävän ihania kuvia hänestä! Täytyykin kysyä, et saanko laittaa kuvasivun linkin tänne.

Toinen tapaus on sitten meidän pieni Hulda-täti. Hänellä oli osunut joku silmään, koska näkyi pieni jälki, vuosi ja yläluomi turposi. Sellainen lääke ku Virbac oli tosi hyvää, koska sillä parani ihan hetkessä. Ja nyt hänkin on jo lähtenyt uuteen kotiin viime lauantaina. Hänen sopeutumisestaan en ole vielä kuullut ja tässähän onkin mennyt vasta niin lyhyen aikaa. Lulu jäi ikävöimään Huldaa vielä kovemmin kuin me. Hän oli hiukan masis sen jälkeen, kun Hulda haettiin, koska nyt hän on ainoa tyttö ja Huldan kanssa olivat saaneet olla yhdessä loppuun saakka. Alkujärkytyksen jälkeen hän on yrittänyt kaveerata Noki-pojan kanssa kaltereiden läpi, ettei tulis liian yksinäistä.

Hulda lähtöpäivänä

Sekin on sitten taas asia erikseen. Pojat on tietenkin erotettu tytöistä aikaa sitten senkin takia, et alkoivat astua tyttöjä jo kahden kuukauden iässä. Sen jälkeen ei mennyt kauaa, kun jouduttiin erottamaan pojatkin toisistaan. Eli kaikki kolme poikaa on nyt omissa oloissaan ja Lulu vielä siihen päälle. Häkkejä on kaksi päällekkäin ja lattia on jaettu kahteen osaan. Eikä kahta poikaa voi pitää valvomatta lattiatasossa siltikään, vaikka aita on välissä. Voitte siis kuvitella, et mulla alkaa olla ristiriitaiset tunteet. Joudun joka päivä siivoamaan käytännössä kuusi eri reviiriä: 1. Noki, 2. Aku, 3. pikku-Stampe, 4. Lulu, 5. Huli, Hasuli ja Iines ja 6. Iita, Eetu ja Milli = 10 pupua! Joka ilta kahden häkin ja neljän lattiatason siivous, kuusi pissalaatikkoa, kuudelle heinää ja naksua, kuudet vesien vaihdot. Viime lauantaina oli vielä oikein täyshuoltopäivä. Siivosin ja pesin kaiken ja leikkasin kaikkien kynnet! En haluais luopua kenestäkään, mut helpottais paljon, kun pääsis osasta jo "eroon" X)

Hulda ja Lulu

No, en valita, koska itse me haluttiin poikasia. Mä pidän heitä, vaikka hamaan tappiin saakka, jos niin käy. Aina siihen täytyy varautua, ettei kaikki poikaset mene välttämättä heti ja pääasia on, et löytyy hyvät kodit. Loppujen lopuksi kaikki vaiva on sen arvoista. Parasta on, kun "kanihullu" ihminen saa meiltä hyvin kasvatetun rakkauspaketin <3 Eli ei me kaneja ihan huvikseen teetetä...ja ihan viimeiseksi rahan takia, koska kyllä ne kaikki rahat on heihin uponnutkin, jotka on myynnin kautta tullut. Silti ihmettelen, et miks tytöt menee niin paljon paremmin?!? Sellaisiinkin koteihin joissa ei ole muita kaneja ennestään? Ymmärrän, jos haluaa teettää poikasia, et silloin valitsee tytön, mut eikö pojat ole ainoaksi kaniksi helpompia? Tai sit meidän tytöt on vaan niin paljon kauniimpia ja siks mennyt paremmin ;)

Poikasia on tässä lähtenyt tasaisesti viikon välein, mut kaikki pojat on tosiaan vielä jäljellä. Pikku-Stampea tullaan hakemaan keskiviikkona ja onhan noita muitakin kyselty ja ihailtu paljon. Silti tässä on käynyt näin hankalasti mun kannalta...vaikka täytyy olla onnellinen, et tyttöjä oli noinkin paljon! Voi hyvänen aika, jos kaikki kahdeksan olis ollut poikia o_O Haluaisin vaan Iitan, Eetun ja Millin jo sisälle! Niiden ei alunperinkään pitänyt olla ulkorakennuksessa näin kauaa.

Milli, my love, pitkästä aikaa <3

Vielä yks juttu. Kaiken tämän kukkuraksi, kanilan tytöt alkavat ilmeisesti saavuttaa sukukypsyyttä, koska arvojärjestystä selvitellään uudestaan. Ei mitään vakavaa tappelua, mut jotain pientä koko ajan. Hasu puri Hulia niskaan, Huli mököttää vieläkin jo ties monettako päivää ja Inkku sovittelee molempien välillä. Huh, ota sit selvää kanien ajatusmaailmasta. Välillä nuollaan ja välillä tapellaan!? Olisin halunnut koittaa Lulua niiden kanssa, koska se ei välttämättä korvansa takia löydä kotia ollenkaan. Se jää muuten ihan yksin, jos pojatkin lähtee ympäriltä. Täytyy kuitenkin varmaan odottaa jonkun aikaa, ettei sitä vie keskelle tyttöjen kinasteluja :D Ja täytyy varmaan vähän laajentaa, jos aikoo neljä asustaa siellä vakituiseen.

Ok, mut nyt vähän vielä lisää kuvia lopuksi :)

Lulu ja pikku-Stampe ennen erottamista

Teräsmamma - 15 poikasta synnyttänyt
eikä siltikään maha roiku :D

Uusi hieno ruokien säilytysrasia...oikeasti tarkoitettu
koirille, mut ei haittaa :)