tiistai 24. syyskuuta 2013

Toisen ilo on toisen kaipuu

Viime viikolla lähti yhtäkkiä monta pupua. Pikku-Stampe lähti keskiviikkona, Noki ja Lulu lauantaina. Täytyy sanoa, et vähän kirpaisi ja pieni itku pääsi. Noki lähti niin kauas ja Lulusta oli tullut muuten ihan ainutlaatuinen. Meillä ei ole ikinä ollut niin ihmisrakasta pupua kuin Lulu. Lähtöpäivänä se vielä pesi mun naaman kokonaan <3 Pikku-Stampe ei tuntunut niin pahalta, koska se meni ystäville ja varmaan näen sitä vielä hiukan useammin.

Meille jäi nyt sit enää Aku (mies kutsuu apupojaksi) ja tuli tosi tyhjä olo. Hiukan jopa masensi, mut se meni nopeasti ohi, kun kuulin hyviä uutisia uusista kodeista. Monet on kehunut hyvää kasvatusta, siisteyttä ja Lulukin oli jo seuraavana päivänä pusuttanut kaikki läpi <3 Vaikka rauhoituin kyllä oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun näin ne uudet perheet, koska kaikki vaikutti äärettömän herttaisilta!

Uskomatonta, et vielä viikko sitten tuskailin kaiken sen työmäärän kanssa. Asiat eteni loppujen lopuks tosi nopeasti. Ja sekin on vaan ajan kysymys, et milloin Aku lähtee. Sen kanssa mulla ei tosin ole enää kiire, kun kolmen lähdettyä tilanne helpottui jo hirveesti! Siivoaminen iltaisin on ihan taivaallisen helppoa! Työmäärä puolittui, koska tähän asti kaikilla kolmella oli ollut eri reviirit, jotka nyt poistui.




Aku, it's you and me anymore <3
Viimeisenä pupuna Aku valloitti nyt sit yksin koko makuuhuoneen ja siitä onkin tullut hirveen ihana. Se oli jonkun aikaa ollut ihan järkyttävä hormonihirviö, mut rauhottui ihan silmissä, kun muiden tyttöjen ja poikien hajut lähti. Ensin merkkaili leuallaan kaikki paikat läpi, mut pesin lattian ja sen jälkeen ei ole enää sekoillut tai saanut muita levottomuuskohtauksia :D Hänestä on tullut oikea onnenpupu, kun saa ainoana sisällä meidän kaiken huomion. Toisaalta harmittaa, et hänellä ei voi tällä hetkellä pitää ketään kaveria. Se on joka tapauksessa kiva, et saa nyt enemmän vapautta. Jossain vaiheessa tila alkoi käydä ahtaalle ja vapaana olijoita piti vuorotella. Siinä ne hulluimmat sekoilut tuli, kun poikien piti äkkiä taas merkata kaikki paikat uusiks. Nyt on kaikki saanut ihan omat reviirit joko uusissa kodeissa tai meillä ja kaikki on hyvin.


Näin laajalle on meidän kasvatit levinnyt

4 kommenttia:

  1. Voi että, nyt on sitten enään Akuliini jäljellä. :)
    No toivotaan että poika löytää pian jonkun mukavan kodin niin tekin voitte sitten ottaa Iitan, Eetun ja Millin sisälle ennen talvea. :D

    Sitten voittekin rauhoittua pennuista hetken aikaa kunnes taas dun dun..ensivuonna tulee jälleen pikkuvipeltäjiä ja Iitasta tulee..isoäiti...voi söpöä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mä kyl odotan oikeesti niin kovin, et saan vihdoinkin ne mun omat hasulit sieltä sisälle! Onneks noi toiset vauvat on vasta ens vuoden asia...nyt en jaksa edes ajatella XD

      Poista
    2. Joo, niinhän ne onkin vasta ensivuoden asia ja sekin monellako naaraalla teet..Pepsistä se on varmasti vain ihanaa kun saa olla tyttöjen kanssa. XD

      Ja odotatkin varmasti...mutta etkö voi tosiaan siirtää vaikka Akua sinne missä Iita, Eetu ja Milli on ja ottaa noi kolme sisälle?
      Olisihan sielläkin Akulla tilaa todella kovasti...tosin yksinäistä voisi tulla kun ei ole seuraa kun taas noilla kolmella ja sisällä se kuitenkin on ihmisten keskellä.

      Poista
    3. En viitsi just sen takia, et Iitalla, Eetulla ja Millillä on siellä seuraa toisistaan, mut Akulla olis todella yksinäistä. Kyllä ne varmasti siellä vielä hetken selviää...varsinkin, kun on lämmitys :) Lisäks haluan, et Aku ei ehdi vieraantua kaikista elämisen äänistä, kun se on sit aina eduksi sopeutumisessa uuteen kotiin.

      Poista