Aku

Aku oli siis perjantaina leikkauksessa ja kaikki meni ihan hyvin. Toimenpide oli tosi nopea (varmaan puoli tuntia piikistä oli valmis lähtemään kotiin) ja tunnin päästä hän yritti jo loikkia. Eihän siitä tietenkään mitään tullut vaan raukka kaatuili koko ajan. Jätettiin hänet yksin omaan häkkiin rauhoittumaan ja illalla liakutti (eli riehui) jo melkein normaalisti. Outoa, mut vaikuttaa siltä ku ei olis kipuja ollenkaan. Tiedän, et kanit on myös hyviä näyttelemään, mut luulen kyllä tuntevani oman kasvattini aika hyvin.

Tänään laitettiin Liaku jo omassa häkissä tyttöjen kanssa samaan huoneeseen niinku se on joskus ollutkin. Toivon, et hormonitoiminta alkais pikkuhiljaa laantumaan, koska vielä ainakin sain merkkipissat heti päälleni. Eetulla kurnutus ja astumisyritykset loppui silloin ku seinään ja sen takia uskallettiin pitää valvotusti heitä yhdessä vapaanakin, kun ei tarvinnut koko ajan olla ottamassa pois Iitan kimpusta. Akulla taas kaikki jatkuu ihan ku mitään ei olis tapahtunutkaan. Se on aina ollut todella eläväinen tapaus enkä toisaalta toivokaan, et ikinä muuttuis, mut merkkaaminen sais loppua. Haluttiin siis nyt jo kokeilla, et sekoaako täysin, koska hänellä on kuitenkin ollut jo pitkään tosi tylsää yksin. Nasu rakastui Akuun aivan välittömästi! :D

Teitä ei varmaan yhtään kiinnosta nähdä vauvapupuja, mut laitanpa nyt silti heistäkin päivitetympää kuvaa ;)

Toi harmaa näyttää enemmän Millin vauvalta.
Hänestä on hiukan vähemmän kuvia, koska on
niin eläväinen, et on tosi vaikea kuvata.

Nukkumassa ruokakipossa

äiti joutui pesulle