tiistai 7. tammikuuta 2014

Myrskyn jälkeen on poutasää

Meillä on tosiaan eletty nyt myrskyisiä aikoja, mut onneks aurinko alkaa taas viimeinkin näyttäytyä. Kaksi ihanaa ja pientä poikasta on lähtenyt kehittymään hienosti! Jännitin hirveesti, et alkaako Nasu hoitamaan heitä. Mietin myös, et tajuaako se poikasten olevan pesässä, koska hän itse synnytti ne minne sattui ja me siirrettiin ne pesän lämpöön. Yleensä ihmistä ei tarvita synnytyksessä, mut tässä tapauksessa kaikki olis kuollut, jos me ei oltais toimittu kyseisellä tavalla. Pienen elämän alun kaks perusedellytystä, maito ja lämpö, on kuitenkin ilmeisesti täytetty, koska kriittiset neljä päivää on ylitetty ja hengissä pysytty <3 <3 <3 Nasusta on kuoriutunut tosi hyvä äiti eloon jääneille!

Hiukan meille on tullut jo rutiinia ja takaraivosta pikkuhiljaa palautuu mieleen, et miten tollasia pieniä nyyttejä hoidetaan. Äitikin on saanut monipuolista ravintoa, hellyyttä ja tukea. Hän on taas oma itsensä eikä enää murise kuten tiineysaikana :D Mun mielestä oma kaninsa pitää tuntea ja elää sen ehdoilla soveltaen. En sit tiedä olenko toiminut oikein. Vai onko olemassakaan yhtä oikeaa tapaa toimia? Sain vain vihaisen kirjeen eräältä lukijalta. Hänen mielestään olin toiminut viimeksi kertomassani tilanteessa vastuuttomasti ja itse aiheuttanut sen, et niin kävi sekä yleensäkin ottaen olen hiukan epäonnistunut kasvatuksessa. Mut kuten sanottu, jokainen tuntee kaninsa ja uskoisin ainakin, et yrittää parhaansa. Esimerkiksi meillä ei ole ikinä erotettu ystävyksiä toisistaan poikasten takia vaan koko matka eletään yhdessä alusta loppuun.

Yleensä ihan ensimmäisenä otetaan selville emon imetysaika ja lopun ajasta hän saa viettää vapaana, Iita silloin Eetun kanssa ja Nasu nyt Millin kanssa. Häkin ovi on aina kiinni, ettei Milli pääse pesään, mut imetysaikoina tullaan päästämään Nasu häkkiin. Lisäks Nasu on siellä aina öisin, koska ei tiedetä, et imettääkö se vielä toisen kerran yöllä, mut päivät on Millin kanssa. Tietysti myös synnytystä edeltävät yöt Nasu oli yksin häkissä. Ymmärrettävistä syistä naisten hormonit tuntien, Nasu on tällä hetkellä "herkässä tilassa" ja ihan selkeästi hakeutuu enemmän Millin luo. Olis siis tosi sääli kummankin kannalta, jos eivät sais olla yhdessä. Näin eivät myöskään ehdi missään kohtaa vieraantumaan toisistaan. Ihanaa, kun heistä on tullut niin täydellinen ystäväpari! <3 Saa nähdä, et miten Milli suhtautuu poikasiin, kun sen aika on :)

Mielenkiintoiset värit taas
ihanat hampaat!!! <3

6 kommenttia:

  1. Onko mitään hajua väreistä tai skp:stä? Ihanan näköisiä muuten ovat :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukupuolia en ole vielä katsonut ja väreistäkään en osaa ihan vielä sanoa...jotain viittakuvioita kuitenkin :)

      Poista
  2. Ihana nähdä nyt poikasten kuvat, kaiken draaman jälkeen! Suloisia söpöliinejä =)

    Monen eläimen omistajana ja koko elämäni eläinten hoitamista kokeneena minusta ainakin hoidatte pupunne tosi hyvin!!! Tuollaisissa ystävysten olemisessa yhdessä tai erikseen poikasten ajan voi ehkä olla ihmisillä mielipide-eroja (en tiedä yhtään, onko). Mutta upeasti ovat kaikki aikaisemmat poikaset isoiksi kasvaneet. Ja nämäkin kaksi ja Nasu selvinneet koettelemusten ja erilaisten elämänvaiheiden läpi hienosti niin, että nyt voitte nähdä Nasun hoitelevan hyvin eloon jääneitä pikkuisia, se on upeaa. Ajatella, että äsken vasta Nasu oli teillä uusi tulokas ja toooosi arka muiden pupujen kanssa! Nyt se on niin seurallinen ja tosiaan hoitelee lapsosiaan, mahtavaa!

    Se tietysti tästä viimeisimmästä pentuepisodista on varmaan jäänyt opiksi ja varteenotettavaksi teille ja meille kaikille lukijoille, että leikkaamattomat poikapuput ovat äärettömän nopeita toimissaan ;) Ainakin meidän nuorista tyttökissoista ja aikuisista kolleistamme on myös luettavissa samansuuntaisia pyrkimyksiä kuin Noella ja Nasulla on ollut! =) Ei olisi ollut varmaan kuin ajan kysymys, että meillä olisi tupa täynnä kissanpentuja, jos pojat ei olisi leikattuja. Onneksi Aku on menossa jo operaatioon ;)

    Me iloitaan täällä teidän kanssa näistä uusista vauveleista ja malttamattomina odotamme niiden näkemistä livenä! Ja kiva sitten kuulla, mitkä nimet löydätte heille =) Terkkuja pikkuisille t: A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä välillä kans mietin sitä miten arka Nasu oli silloin muiden pupujen kanssa. Ja silloinkin mulle sanottiin, et ei kannattais lähteä edes yrittämään aikuisen naaraan yhdistämistä ja et stressaan sitä kania aivan liikaa moisella. Mut nyt on niin ilo katsoa kuinka ne on ihan ylimmät ystävät <3

      En tosiaan vieläkään ymmärrä, et miten Noki pääsi karkaamaan aitauksestaan. Ei ollut antanut mitään merkkejä siihen suuntaan ja yks kerta se vaan oli ylittänyt molemmat aidat! Sun toteaman lisäks vois siis vielä sanoa, ettei tule milloinkaan aliarvioida nuoren leikkaamattoman uroskanin suorituskykyä, viisautta ja tahdonvoimaa, kun naaras on kyseessä ;D

      No, onneks Nasu selvis ja tällä hetkellä ei voi todellakaan sanoa, et näiden kahden pienen tuhisijan olemassaolo meitä hirveesti harmittais XD Nasukin näyttää tykkäävän äitiydestä, kun ottaa sen niin tosissaan! <3

      Poista
  3. Onko simmut jo auki ja miten voivat? Miten on Milli suhtautunut? Koska kirjoitat taas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivitän taas blogia tänään tai viimeistään huomenna. Luvassa on SÖPÖJÄ kuvia ja ehkä videokin!!! ;) Silmät on jo auennut ja Milli on suhtautunut vauvoihin ihan hyvin. Vielä ei uskalleta antaa olla valvomatta, mut lupaavalta vaikuttaa :)

      Poista