Kun silmäni mä auki saan

Poikasista on kasvanut ihan tolkuttoman söpöjä yksilöitä eivätkä mitkään maailman sanat riitä kertomaan kuinka paljon heitä haltioin! Sen takia mun on vain pakko turvautua kuviin, mut en usko sen haittaavan teitä ;) Mun arvaukseni mukaan molemmat on poikia, toinen luonnonkeltainen viittakuvio ja toinen ruskeasiamsoopeli viittakuvio. Ja olen melko varma, et tosta harmaasta ainakin tulee luppakorva, koska sillä lepattaa korvat jo nyt siihen tyyliin.

Silmät aukes molemmilla 13. päivänä, muttei siis kuitenkaan samana päivänä, koska heillä on eri syntymäpäivät. Niin kummallista kuin se onkin niin olen nyt todistanut väitteen, että vain pari poikasta kehittyy hitaammin. Luulis sen olevan nimenomaan toisin päin, et mitä enemmän saa ravintoa niin sitä nopeammin kehittyy. Mut poikaset on vain paisunut ja kehitys on ollut hidasta verrattuna Iitan isoon poikueeseen. Nyt molempia poikasia kohden on neljä nisää eivätkä todellakaan joudu siis tappelemaan maidosta! Varsinkin kun Nasu hoitaa heitä niin tunnollisesti. Kerran erehtyi imettämään heitä kaks kertaa suhteellisen lähekkäin ja poikaset näytti siltä kuin räjähtäisivät pian. Sinä yönä Nasu ei päässyt häkkiin X)

Pikkuiset on tosi leikkisiä ja vauhdikkaita, mut suurimman osan ajasta vielä hyvin uneliaita. Nyt ovat jo reilusti yli kaks viikkoa eivätkä ole kunnolla tulleet edes pesästä pois! Nasukin on antanut heille jo luvan, koska ei enää tuki oviaukkoa, mut silti viihtyvät piilossa poikkeuksellisen paljon. Välillä kuuluu kauhea rahina ja siellä ne tekee loikkaharjoituksia :D Pesän tarkistuksen yhteydessä ollaan annettu heidän juosta häkin ulkopuolella ja Millikin on jo hiukan haistellut heitä, mut ei ole oikein mitään mieltä.

Tarkistin just, et Iitan ekat poikaset oli vajaa kaks viikkoisia, kun tulivat pesästä ja tokat poikaset alle viikon! Niillä ei ollut silloin vielä edes silmät auennut, kun jo haparoivin askelin vaeltelivat pisin häkkiä. Kolme viikkoisina eivät enää pesässä viihtyneetkään vaan olivat tulleet jo häkistäkin itse pois. Tässä muuten tuli toivomus, et kertoisin välillä jotain Hulista, Hasusta ja Iineksestäkin (Iitan ekaa poikuetta). He on ihan kokonaan jääneet tämän hetkisten vauvojen varjoon näissä teksteissä, joten seuraavaksi kerron jotain heistäkin.

Huli, Hasuli ja Iines

He asuvat siis ulkorakennuksessa josta mulla on vieläkin päivittämättä toi "tilat" välilehti. Tässä kävikin niin, et lämpökoppi on toiminut ihan hienosti, mut kun tuli ekat oikein kovat pakkaset niin juomavesi jäätyi. Koppia on korjattu niin miljoonat kerrat, mut aina he tekevät hallaa itselleen repimällä kaikki mahdolliset eristeet irti. Lämpömittari näytti tosin jotain +15-astetta, mut pakko jostain oli kylmää päästä, jos kerran vesi jäätyi.

Lämpömökki sisältä

Täytyy sanoa, et mun ihanan mieheni on pakko todellakin rakastaa näitä meidän neitejä! Tiedän nimittäin kuinka paljon hän vihaa talvea ja kylmyyttä, mut silti otti asiakseen lämpökopin korjaamisen ja vietti aikaa tuntikaupalla 20-asteen pakkasessa varpaat jäässä saadakseen kopin tiivistettyä! <3 Kai vähän vilustuikin, koska nyt on flunssassa :( Mut pupuilla on sen jälkeen ollut lämmin(!) ja kopista tuli tosi hieno eivätkä saa enää tiivisteitä revittyä! Kyllä ne varmasti pärjäis ilman lämpökoppiakin, mut halutaan olla varmoja, et heillä on kaikki hyvin. Itse asiassa meillä on sisälläki kylmempi ku heillä siellä ja putket jäässä.

Anteeks, kun noi silmät jäi tollasiks! Yleensä
olen osannut poistaa punsasilmäisyyden, mut
nyt tappelin muutenkin tietokoneen, kuvien ja
videoiden kanssa koko illan.

Vaikka en ole paljon puhunut heistä niin ovat silti edelleen meidän prinsessoja eikä olla unohdettu heitä uusista poikasista huolimatta! <3 Päinvastoin, heitä hemmotellaan esim. runsaammalla iltapalalla kuin muita, koska asuvat ulkona ja tarvitsevat ravintoa lämmöntuottoon. Ovat niin söpöjä, kun ovat mua joka aamu vastassa, kun lähden kouluun. Yöt ne ilmeisesti viettää lämpökopissa nukkumassa, koska jos joku aamu lähden poikkeuksellisen aikaisin niin ovat ihan unisina siellä lämmittelemässä. Sit ne venyttelee ja tulee katsomaan. Kaiken kaikkiaan heillä menee siis ihan hyvin ja ovat jo isoja tyttöjä...nykyisten poikasten "tätejä" :)

Heillä on oikein kunnon talvikarva kuten
näkyy. Eivät siis ole vain lihavia :D

P.S. Akun leikkaus on tänä perjantaina! Just ku vauvat saavuttaa vieroitusiän ni Akun saa laittaa jo tyttöjen (Nasun ja Millin) kanssa. Se on nyt niin yksinäinen :( En usko, et yhdistämisessä tulee olemaan mitään ongelmia, vaikka tyttöjä on kaks, koska nuolevat toisiaan jo portin läpi.

Myrskyn jälkeen on poutasää

Meillä on tosiaan eletty nyt myrskyisiä aikoja, mut onneks aurinko alkaa taas viimeinkin näyttäytyä. Kaksi ihanaa ja pientä poikasta on lähtenyt kehittymään hienosti! Jännitin hirveesti, et alkaako Nasu hoitamaan heitä. Mietin myös, et tajuaako se poikasten olevan pesässä, koska hän itse synnytti ne minne sattui ja me siirrettiin ne pesän lämpöön. Yleensä ihmistä ei tarvita synnytyksessä, mut tässä tapauksessa kaikki olis kuollut, jos me ei oltais toimittu kyseisellä tavalla. Pienen elämän alun kaks perusedellytystä, maito ja lämpö, on kuitenkin ilmeisesti täytetty, koska kriittiset neljä päivää on ylitetty ja hengissä pysytty <3 <3 <3 Nasusta on kuoriutunut tosi hyvä äiti eloon jääneille!

Hiukan meille on tullut jo rutiinia ja takaraivosta pikkuhiljaa palautuu mieleen, et miten tollasia pieniä nyyttejä hoidetaan. Äitikin on saanut monipuolista ravintoa, hellyyttä ja tukea. Hän on taas oma itsensä eikä enää murise kuten tiineysaikana :D Mun mielestä oma kaninsa pitää tuntea ja elää sen ehdoilla soveltaen. En sit tiedä olenko toiminut oikein. Vai onko olemassakaan yhtä oikeaa tapaa toimia? Sain vain vihaisen kirjeen eräältä lukijalta. Hänen mielestään olin toiminut viimeksi kertomassani tilanteessa vastuuttomasti ja itse aiheuttanut sen, et niin kävi sekä yleensäkin ottaen olen hiukan epäonnistunut kasvatuksessa. Mut kuten sanottu, jokainen tuntee kaninsa ja uskoisin ainakin, et yrittää parhaansa. Esimerkiksi meillä ei ole ikinä erotettu ystävyksiä toisistaan poikasten takia vaan koko matka eletään yhdessä alusta loppuun.

Yleensä ihan ensimmäisenä otetaan selville emon imetysaika ja lopun ajasta hän saa viettää vapaana, Iita silloin Eetun kanssa ja Nasu nyt Millin kanssa. Häkin ovi on aina kiinni, ettei Milli pääse pesään, mut imetysaikoina tullaan päästämään Nasu häkkiin. Lisäks Nasu on siellä aina öisin, koska ei tiedetä, et imettääkö se vielä toisen kerran yöllä, mut päivät on Millin kanssa. Tietysti myös synnytystä edeltävät yöt Nasu oli yksin häkissä. Ymmärrettävistä syistä naisten hormonit tuntien, Nasu on tällä hetkellä "herkässä tilassa" ja ihan selkeästi hakeutuu enemmän Millin luo. Olis siis tosi sääli kummankin kannalta, jos eivät sais olla yhdessä. Näin eivät myöskään ehdi missään kohtaa vieraantumaan toisistaan. Ihanaa, kun heistä on tullut niin täydellinen ystäväpari! <3 Saa nähdä, et miten Milli suhtautuu poikasiin, kun sen aika on :)

Mielenkiintoiset värit taas

ihanat hampaat!!! <3

Synnytysongelmia

kovan työn tehnyt tuore äiti

Aloitan nyt alusta, vaikka edellisen tekstin kommenteista on osa tilanteen kulusta jo paljastunutkin. Eli, eilen aamulla Nasu teki pesän ja nyppi karvaa. Siitä muutaman tunnin päästä, noin viiden aikoihin päivällä, löysin yhden poikasen vessalaatikosta. Tuli kiire saada hänet muiden lämpöön pesään ja tietysti halusin nähdä, et kuinka monta tuli joten Nasu poistettiin tarkistuksen ajaksi. Yllätys oli aikamoinen, koska muita ei ollut! Silloin epäilin, et synnytys olis jäänyt jostain syystä kesken ja tunnustelin sen mahaa. Siellä tuntui liikettä ja olin aika hämilläni, koska Iitalla kaikki on ollut molemmilla kerroilla vartissa ohi. Nasun käytös vahvisti mun epäilyt. Se ei ole ikinä ollut niin vihainen ja puri mua ekaa kertaa. Ymmärrettävästi.

No, ei voitu muuta ku laittaa Nasu takas häkkiin ja toivoa, et synnytys jatkuisi. Jätettiin hänet rauhaan ja käytiin tarkistamassa tilanne parin tunnin välein, mut mitään ei tapahtunut. Epäilin jo itseäni, et tunsinko oikein, koska vuotoa ei ollut enkä ole ikinä kuullut, et synnytys voi tolla tavalla keskeytyä. Päätettiin joka tapauksessa yö mennä samaan tapaan antaen hänelle rauhaa, mut kuitenkin välillä tarkistaen, et kaikki on kunnossa.

Milliltä hakemaan lohtua

Aamukuudelta näky oli jotain aivan järkyttävää. Oli mun vuoro herätä, mut järkytyksissäni kävin herättämässä miehenikin. Synnytys on varmasti ollut kivulias, koska oli hädissään synnyttänyt poikaset sinne tänne. Yks oli kuolleena vessalaatikossa, toinen pesän oviaukon sisäpuolella ja toinen heti ulkopuolella osittain syötynä. Yks oli elossa ja potki siinä häkin pohjassa. Taas piti saada Nasu pois, mut se sujahti pesään. Kuultiin epämääräistä ääntä ja kun avattiin luukku niin se roikotti yhtä poikasta jalasta ja söi sitä. Siinä kohtaa mä sekosin, koska luulin, et se tappoi toisen niistä elävistä poikasista jonka äsken siirrettiin pesään eilen syntyneen elävän luo. Se kuitenkin söi sitä yhtä jo kuollutta ilmeisesti suojellakseen vielä eläviä.

Olen kuullut vastaavasta, mut todellisuus oli jotain aivan kamalaa. Keräillä nyt kuolleita poikasia ja niiden palasia häkin pohjalta! Miehen mukaan se veren haju oli toiseks pahin haju maailmassa (...kaikkein pahin on kuolleen ihmisen haju rappukäytävässä). Loppujen lopuksi kaikki on nyt hyvin: Nasu ei enää vuoda, se syö ja liikkuu taas normaalisti, häkki on siivottu ja pesässä mönkii kaks suloista vaaleanpunaista poikasta lämmittämässä toisiaan. Jännitän vain, et lähteekö Nasu järkytykseltään hoitamaan niitä. Se selviää taas parin päivän sisään poikasten kunnosta. Laitan kuviakin vasta myöhemmin, koska siinä tilanteessa ei paljon kuvattu.

P.S. Anteeksi mahdollisesti sekava selitykseni! Johtunee varmaan järkytyksestä ja unenpuutteesta. Yritin kuitenkin kertoa tilanteen mahdollisimman rehellisesti, koska toivon, et meidän kokemuksesta vois olla apua ja lohtua jollekin toiselle joka joskus joutuu vastaavanlaiseen tilanteeseen. Ainakin tieto siitä, et synnytys voi tosiaan kestää päivänkin ja siitä voi selvitä.

Show must go on

Nokin kolmen viikon vierailun lopputulos alkaa olla selvää pässinlihaa: Nasu on kuin onkin tiine. Tänään tunsin alavatsassa liikettä ja Nasu on jo aika levoton. Lisäks maha on kuin jalkapallo, joten enää odotetaan vain tietoa siitä kuinka monta on tulossa. Toivottavasti ei ainakaan montaa!

Tietyssä mielessä mitä enemmän ajattelen asiaa sitä enemmän alan olla innostunut poikasista. Mies taitaa olla vielä innostuneempi, koska jaksaa tarkkailla Nasun tilannetta ihan jatkuvasti :) Poikaset on kyl aina niin pakahduttavan ihania ja söpöjä <3 <3 Ainoastaan pissushow ahdistaa ennen ku ne oppii sisäsiistiksi. Tietysti siinä on sekin, et kaikille pitää löytää hyvät kodit ja voi sitä luopumisen tuskaa!!! Tällä kertaa ei voida itse pitää yhtään, kun noita pupuja alkaa kuitenkin olla aika monta ;)

väsynyt mamma ja iso masu

Ollaan varauduttu siihen, et välttämättä yksikään poikasista ei selviä hengissä. Kerroin silloin, et Nasu on saanut kerran aikaisemmin poikaset, mut niistä kuulemma vain yks selvis hengissä. Vaikka kuinka hyvin varautuisin, tiedän et tulen suremaan jokaisen kuolleen poikasen perään. Meille puput ei ole vain pupuja. Ne on perheenjäseniä ja rakastetaan heitä vähän kuin omia lapsia. Tässä vaiheessa tärkeintä on kuitenkin, et Nasu selviää! Kaiken mennessä hyvin voin vasta iloita kunnolla.

Parhaimmassa tapauksessa poikasia tulis vaan kaksi tyttöä. Silloin ne olis helppo myydä eikä niistä olis paljon vaivaa. Kuinka todennäköistä? X) Ei siellä mahassa tosin ihan kauheaa myllerrystä ole, joten vain muutama voi olla ihan mahdollinen. Nasuhan on kääpiöluppa.

No, aika näyttää viimeistään torstain ja perjantain välisenä yönä. Sen jälkeen olen taas paljon viisaampi. Jännittää nimittäin myös hiukan, koska en tunne Nasua emona ja se ei ole vieläkään tehnyt edes pesää! Joka tapauksessa kerron sit miten kävi. Toivottavasti seuraava päivitys tulee iloisissa merkeissä!

PS. Olen unohtanut kertoa,
et Akun varvas on parantunut!
Se lähti itsestään luutumaan oikein
eikä sojota enää mihinkään
ilmansuuntaan! :)

Draama ei meiltä lopu

Taas on mennyt pitkä aika, et olen saanut kirjoitetuksi, mut uskon teidän ymmärtävän ennen ku pääsette tekstissä edes loppuun saakka. Tämä kuukausi on ollut yhtä kaaosta! Jossain vaiheessa tuntui, et sekoan ja koko pupushow leviää käsiin ihan totaalisesti.

Ensinnäkin, Miinan oltua meillä kaks viikkoa, se alkoi rakentaa pesää. Säikähdin tietysti, koska hänhän on vasta 5 kk! Itkin ihan kauheesti, koska pelkäsin Miinan puolesta enkä tietenkään vois antaa sellaista kania eteenpäin. Toisaalta en myöskään jaksais nyt poikasia, kun en pärjännyt näidenkään kahden ylimääräisen kanssa. No, seuraavana päivänä soitin edelliselle omistajalle ja hän vakuutti, ettei tiineys ole mitenkään mahdollista. Olin huojentunut, koska itsestäni olin ihan varma, et meillä vahinko ei ollut sattunut. Ihmettelin, et ompa erikoinen valeraskaus ja noin nuorella, mut jos ei kerran tiineys ole mitenkään mahdollista niin voin luovuttaa hänet eteenpäin. Otin pesän pois eikä tehnyt sitä enää uudestaan. Hän vaikutti kuitenkin sen verran stressaantuneelta, et olis parempi päästä nopeasti lopulliseen päämäärään.

Akun merkkaama häkki menossa pesuun

Miina ja Noki oli meillä lopulta kolme viikkoa. Aluksi oli puhe vain viikosta ja mulla meni hermo siihen, et äiti perui aina tulonsa. Meillä ei ollut häkkejä tarpeeks eikä todellakaan tarpeeks tilaa pitää kaikkia vapaana. Pelkästään yläkerrassa oli kaks urosta jotka ei voinut sietää toistensa hajuja, vaikka olivat eri huoneissa. Aku oli tosi vihainen koko ajan, merkkaili ihan joka paikkaa ja lisäks oli tytöt jotka piti pitää erillään toisistaan ja varsinkin pojista. Niinpä varmasti ymmärrätte, et katastrofin ainekset oli katettu ja lopulta vein heidät itse uuteen kotiin. Tietysti infosin uutta omistajaa Miinan tilasta.

Perjantaina sain huonoja uutisia. Miina oli synnyttänyt yöllä/aamulla. Vain yks poikanen löytyi ja sekin kuolleena. Mut mikä tärkeintä, Miina voi olosuhteisiin nähden hyvin. Pesää hän ei ollut tehnyt uudestaan. Ainoastaan torstaina illalla oli alkanut nyppiä hirveesti karvaa. Raukka on ollut ihan sekaisin eikä tiennyt mitä tehdä. Poikanen oli varmaan kylmettynyt kuoliaaksi, koska ei ollut kunnollista pesää ympärillä tai muita poikasia. Miinan täytyy olla todella stressaantunut enkä enää yhtään ihmettele sen arkuutta. Hänen kohdallaan kaikki meni väärin, koska ei tiedetty sen todellista tilannetta. Todennäköisesti astuminen on tapahtunut 19.marraskuuta eli vain viis päivää ennen meille tuloa. Tapaus jää arvoitukseksi, koska edellinenkään omistaja ei osaa selittää tapahtunutta. Nyt Miina saa vihdoinkin olla rauhassa ja alkaa palautua.

Toiseksi, mulla on epäilykseni, et myös Nasu olis tiine. Kuten sanoin, meillä ei ollut häkkejä tarpeeks, joten Noki asui sellasessa lehtikompostoreista rakennetussa aitauksessa viereisessä huoneessa. Akua ei vois sellaseen laittaa, mut Noki pysyi siellä ihan hyvin. Lisäksi kahden huoneen välillä oli portti, et jos Noki kuitenkin karkais aitauksesta niin ei pääsis silti viereiseen huoneeseen. Ovea oli pakko pitää auki, koska siitä toisesta huoneesta olis tullut muuten ihan hirveen kylmä. No, yks kerta kuunneltiin alakerrassa, et mitä ylhäällä tapahtuu ja kun mies meni katsomaan: Noki oli kuulemma Millin ja Nasun luona! Tämäkin jää mulle täysin arvoitukseksi, et miten ihmeessä näin pääsi tapahtumaan!? Sen on täytynyt ylittää kaks aitaa, eikä ollut tehnyt sitä kertaakaan aiemmin tai sen jälkeen. Ovi meni kiinni eikä kiinnostanut, vaikka toiseen huoneeseen tulis jääkausi.

Ahdistaa ihan ku ajattelenkin noita aikoja! Elämä meillä on rauhoittunut ihan täydellisesti näiden kahden lähdettyä. Aku on taas entinen ihana itsensä ja tilanne on muutenkin paljon hallitumpi. Aku menee muuten leikkaukseen 24.1. Jännittää!

Yhdestä asiasta olen tosi onnellinen: Millistä ja Nasusta on tullut todella hyvät ystävät! Vaikka Nasu nyt olis tiine niin poikaset on taas ihan tervetulleita. Tuskin se montaa tekee ja ollaan jo mietitty, et kuinka söpöjä niistä tulis :) Tosin Nasun kannalta olis parempi, ettei olis tiine, koska se on kuitenkin jo 3 v. ja liian lihava. Nasu on kyl kerran aiemmin saanut jo poikaset joten ei olis kuitenkaan ensisynnyttäjä. Mut ei se välttämättä edes ole tiine. Tänään olis 20.päivä ja on vaan kaivellut vähän enemmän, mut ei esim. kannellut heinää tms.

Millistä olen aika varma, ettei ole tiine, koska vaikka oli silloin Nasun kanssa yhtä aikaa vapaana niin sen käytös ei ole mitenkään muuttunut. Lisäks Milli oli mennyt piiloon ja Noki oli piirittänyt vain Nasua, koska se oli helpommin liehiteltävissä :) Ja onneks näin, koska Milli ei todellakaan saa tulla tiineeks noin nuorena! Nasun tilanteesta pidän teitä ajan tasalla. Pian se selviää ja viimeistään 3.1. olis laskettu aika. Ainakin me osataan jo hoitaa poikasia ja äitiä, et sen suhteen ei ole paniikkia. Let's see :)

kauralyhde

Meidän vanha ja tasainen pari,
joka ei tuota enää mitään ongelmia <3

ulkoilemassa

Noki ja Miina

Noki

Arvatkaa mitä!? Me otettiin taas kaks uutta pupua!!! Ei kai :D Näppärimmät varmaan arvaskin jo otsikosta ja kuvasta, et oma kasvattimme Noki on meillä. Tällä kertaa oikein tyttöystävineen päivineen. Mut vain viikon. Eivätkä he siis asu yhdessä, kun Nokia ei ole vielä voitu leikata. Pian sekin aika koittaa ja sit on morsian jo valmiina.

Nokin ja Miinan entisen omistajan miehelle tuli paha allergia ja siks joutuivat heistä pitkin hampain luopumaan. Olen luvannut meidän kasvateille ikuisen palautustakuun ja varsinkin tällaisissa tapauksissa se on ihan perusteltua käyttää kyseistä oikeutta. Heistäkin tiedän, et olivat yrittäneet jo kaikkensa ja sen verran eläinrakkaita ovat, et oikein harmittaa heidän puolesta.

Pupujen kannalta on tosi harmi, et joutuvat vaihtamaan kotia, mut onneks ovat vielä nuoria. Ja siinä mielessä asiat meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, koska multa oli just kysytty, et onko vielä pupuja myytävänä. Silloin ei enää ollut, kun olin just Liakunkin ottanut pois myynnistä, mut heti kun kuuli näistä niin oli innokas ottamaan molemmat.

Miina

On kyllä ihanaa nähdä Nokia! En tiedä miten hyvin kani muistaa, mut tuntuu, et hän on meillä taas kuin kotonaan. Miina puolestaan on tosi arka. Jotkut on muutenkin sellasia luonteeltaan, et kestää jonkin aikaa saada luottamus. Sen jälkeen on varmasti erittäin uskollinen ystävä! Senkin takia on hyvä, et pääsevät nopeasti uuteen kotiin niin Miina ei ehdi liikaa tottua oloonsa meillä kunnes taas vaihtuu ihmiset ja ympäristö. Siihen asti me saadaan nauttia heistä...eikä välttämättä anneta enää pois ;) Vaikka totta puhuen, heitä odottaa malttamattomana hyvä ja kokenut koti <3

Uusi laumajako

Piti oikein katsoa, et mitä olen viimeks kirjoittanut, kun siitä on taas vierähtänyt niin pitkä aika. Asiat on muuttunut tosi nopeasti ja viimeiset viikot olen hartaasti miettinyt uusia siirtoja Nasun suhteen. Iitaa ja Eetua en vois missään nimessä ikinä erottaa toisistaan. Huli, Hasuli ja Iineskin ovat niin hyviä ystäviä, et haluaisin antaa niiden olla yhdessä. Akua ei vielä voi laittaa kenenkään kanssa, mut joku kaveri Nasulle oli kuitenkin saatava!

Oivalsin ehkä, et mikä Nasun ja tyttöjen yhdistämisessä oikein jumitti. Oli pieni virhesiirto yrittää yhdistää häntä kolmen tytön kanssa, kun hän ei muutenkaan ollut tottunut muihin pupuihin. Edellisessä kodissa hän asui pojan kanssa, mut heillä oli väliseinä joten ei ole ilmeisesti koskaan asunut kenenkään kanssa ihan näin lähikontaktissa. Tajusin siis, et mun täytyy ensin yrittää saada häntä luottamaan ylipäätään muihin pupuihin. Silloin olis parempi, et yhdistäisin hänet ensin vain yhden pupun kanssa. Mut kenen? Kuten aina, Iita ratkaisi taas tilanteen. Yhtäkkiä hän ei enää tullutkaan toimeen Millin kanssa ja siksi uusi yhdistämissuunnitelma oli Nasu ja Milli!

Olin huomannut hetken aikaa, et Iita oli härnännyt Milliä, vaikka ei tehnyt sille mitään pahempaa. Iitalla on muutenkin ollut välillä vaikeuksia hyväksyä edes omia poikasiaan, koska taitaa olla mustasukkainen Eetusta. Niinpä, kerran kun tulin koulusta, Millillä oli silmäkulma auki enkä tiedä mitä oli tapahtunut. Joka tapauksessa, en uskaltanut jättää häntä enää äitinsä kanssa. Mies sanoi, et aidat oli kaadettu sängyn ympäriltä joten Milli on voinut satuttaa itsensä niihinkin. Ei haluttu kuitenkaan ottaa enää riskiä ja päätettiin koittaa yhdistää näitä tyttösiä keskenään.

Tällä hetkellä Milli ja Nasu ovat tosi hyviä ystäviä. Miten onnistuimme? Kiitos kuuluu kokonaan siskolle ja hänen lapsilleen! Sisko nimittäin kutsui mut ja nämä kaksi pupua heidän luokseen viikonlopuksi. Pitkän ajomatkan tuoma stressi ja vieras ympäristö oli suuressa osassa siinä, et saatiin tytöt tukeutumaan toisiinsa. Pysyin koko viikonlopun ihan tahallani vähän etäämmällä, kun siskon poika innoissaan ylläpiti heille täyshoitolaa ja kaikenlaisia juhlia. Aiemmin olin viikon verran vaihtanut tyttöjä häkeissä päittän, et tottuisivat toistensa hajuihin, mut heti kun yritin yhdistää heitä kotona vieraalla maaperällä niin Nasu juoksi Milliä karkuun peloissaan. Milli olis kyllä hyväksynyt Nasun ja läheisyydenkipeänä työnsi päätänsä sen leuan alle. Kyläreissu tuli siis tavallaan täydelliseen saumaan, koska nyt Nasukin on tykästynyt Milliin ja ovat molemmat jo ihan täysin hyväksyneet toisensa <3

Liaku kävi ulkoilemassa.
Oli vähän märkää,
joten iskän piti käyttää
sen jälkeen pesulla :)

Päätin myös, et koska Liaku oli yksinäinen niin laitoin tytöt hänen kanssaan samaan huoneeseen. Tietysti ovat eri häkeissä ja ulkoilutan heitä eri aikaan, mut silti heistä on hänelle jo paljon iloa. Aluks Liaku sekos ihan täysin, mut aikaa myöten varmasti tottuu ja pian hänet saakin jo leikata. Häkit on sen verran yhdessä, et pystyvät haistelemaan toisiaan, koska toivon, et loppujen lopuksi Nasusta, Millistä ja Liakusta tulis yks lauma. Jos oikein hyvin käy niin kaikkein paras olis, et saisin yhdistettyä tämän kolmikon vielä myöhemmin ulkosiskosten kanssa, mut sen suhteen en ole liian toiveikas.

Nyt täytyy vaan olla tosi varovainen, ettei Liaku pääse vahingossakaan astumaan tyttöjä, varsinkaan Milliä. Tänään meinas jo käydä hullusti, kun tytöt oli vapaana ja Liaku sai itse häkin oven auki, mut mun mielestä oltiin heti paikalla eikä mitään ehtinyt tapahtua. Toivottavasti! Sen jälkeen parannettiin Liakun häkin lukitusta.

Ainoa huono puoli Nasun ja Millin yhdistelmässä on se, et Milli on vielä pieni ja hänellä tarvitsee olla jatkuvasti ruokaa tarjolla kun taas Nasun tarttis ennemminkin laihtua. Nasu onkin jo laihtunut jonkin verran. Ja kyllä kai se siitä, kun saa meillä kuitenkin paljon liikuntaa eikä Millilläkään enää kauan mene, et on täysi-ikäinen. Kaiken kaikkiaan olen tällä hetkellä tosi tyytyväinen ja helpottunut, et tältä erää voi levätä yhdistämisistä. Oli se meille kaikille stressaavaa aikaa.

Nassero