Iita on toipunut synnytyksestä oikein hyvin. Pari päivää tiputti ihan pari tippaa verta, mut se nyt onkin ihan luonnollista. Eetunkin kimpussa ollaan taas entiseen tyyliin...muutaman päivän jälkeen yritti taas jo "astua" sitä :D Pieni äiti on siis entisellään <3 Eetu on pidetty mukana tässä projektissa koko matkan ja on saanut nähdä Iitaa. Ainostaan yöt joutuvat olemaan erossa, koska en tietenkään päästä Eetua samaan häkkiin poikasten kanssa. Eetu ei ole vielä edes nähnyt heitä, joten jännittää, et mitä meinaa perheen lisäyksestä. Mulle oli kuitenkin tärkeätä, et Iita ja Eetu saavat olla yhdessä mahdollisimman paljon. Se onkin mahdollista, koska Eetu on leikattu ja siitä on ollut paljon turvaa Iitalle!
Tosi paljon on ollut innokkaita vierailijoita, jotka haluavat nähdä pikkuiset :) Täytyy ehkä taas ens viikko rauhoittaa, koska olen hiukan huolissani Iitasta. Vaikka onkin tosi hyvin palautunut, pelkään et se on nyt parina päivänä hiukan stressaantunut monista vieraista äänistä. Mäki haluaisin toki innokkaasti esitellä poikasia, mut täytyy ajatella Iitan parasta. Onhan tää hiukan herkkää aikaa hänelle ennen ku poikaset tulevat itse pesästä...ja tietysti sen jälkeenkin.
En ole koskaan tajunnut, et imettäminen voi olla noin rankkaa. Iita on ihan hirveen väsynyt ja tiineysaika ei ollut mitään verrattuna siihen mitä se nyt syö ja juo! Täytyy sanoa, et tollanen juomakuppi oli hyvä ostos. Parina yönä laitettiin Iita häkkiin yöks, mut se ei jaksanut pullosta litkiä yhtään niin paljon mitä olis tarvinnut. Varsinkin kun yöllä vielä imettää niin jano siinä tulee. Ihmeteltiin ku se ryskäs kaltereita ihan hirveesti ja lopulta ku herättiin päästämään se ulos, niin juoksi suoraan juomakupille. Sen jälkeen olen jättänyt vapaaksi, koska sitä kuppia ei voi laittaa häkkiin ja ihan kiltisti se on silti ollut. Äitiys on niin paljon rauhoittanut sitä.En nyt sit kuitenkaan voi olla laittamatta taas kuvia poikasista. Tämä, ilmeisesti väritykseltään nyt sittenkin musta perhonen, on saanut suuren suosion! On kuulemma harvinainen väri? Ei siis ole yllätys, et hänet onkin jo varattu enkä tiedä itkeäkö vai nauraa. Onneks menee sentään ystävälle. Tosin, jos sattuu olemaan tyttö ja koko poikueen ainoa sellainen, niin silloin en voi hänestä luopua. Olihan tarkoitus saada itse pitää heistä joku enkä voi Eetun takia pitää muita kuin tyttöjä. Ja tämä on kuitenkin mun eka poikue ja siksi sitäkin rakkaampi <3
 |
| tästä kuvakulmasta kyllä hiukan pojalta näyttää, vai? XD |
 |
| venyttelyä :) |
 |
| mun toinen suosikki! |
Tuo musta perhonen ei ole niin harvinainen väri. ;)
VastaaPoistaTuosta sinun toisesta suosikista se taitaa olla muuten luonnonisabella viittakuvio ehkä en mene vannomaan mutta kuvissa se vaikuttais siltä.
Okei, täytyy varmaan vielä kysellä noista väreistä tarkemmin samalla ku menen tarkistuttamaan sukupuolet neljän viikon ikäisinä. Sukupuolet varsinkin jännittää ihan hirveesti! Mut on väritkin hyvä tietää varsinkin jos laittaa myynti-ilmoituksen :)
PoistaVoi miten nämä poikaset ovat jo kasvaneet. Tuo tummanruskea (luonnonharmaa?) on tosi suloinen. Meidän 3 pikkuista on nyt 4vrk mutta kaksi on edelleen ihan karvattomia, yhdellä on ihan hento karvapeite. Tuleekohan pitkäkarvaisille hitaammin turkki. Muutenkin nämä meidän pienet kehittyvät vähän erilailla kuin teillä, ne syntyivät ihan vaaleanpunaisina mutta 2 vrk:n iässä kahteen oli ilmestynyt kuin tyhjästä tummempia läikkiä jotka koko ajan vaan tummuvat.
VastaaPoistaKasvavat tosiaan ihan hurjaa vauhtia! :) Ompa mielenkiintoista, et teillä kehitytään niin eri vauhtia keskenään...ja että osa on vielä karvattomia! Eniten meillä on saanut ihmetystä toi, ilmeisesti musta perhonen, kun on alusta saakka ollut niin oman värinen. Sillä näkyi jo heti noi pilkut, vaikkei ollut edes karvoja ja oli ainoa sellainen. Yllättäen kuitenkin tosta yhdestä vaaleanpunaisesta tuli kans kaksvärinen (luonnonkeltainen viittakuvio?). Nyt jännään kovin sukupuolia, et saan tietää kenet voin pitää <3 :)
Poista